En voi ikinä lopettaa kirjoittamista, joten tässä uusi LC, olkaa hyvät.

Neiti nimeltään Lauren Fischer ilmestyi eräänä päivänä "rauhalliseen" Kaunialaan. Hän oli ostanut jättisuuren tontin, joka ei liiemmälti miellyttänyt häntä, mutta päätti tyytyä tähän, kun ei parempaakaan saanut. Lauren mietiskeli, millä tavalla myyntimies oli häntä huijannut. Myyntimies oli tarjonnut hänelle sopivan kokoista tonttia vaivaisella 15 200 simeleonilla. Nuoresta naisesta nyt enemmän:

Lauren on mammona -tavoitteinen oinas, jonka luonne menee näin: 5-7-5-3-5, ja Laurenin elämäntoiveena on omistaa 5 huippuluokan yritystä. Hän tahtoo miehen itselleen, joka omaa mustat hiukset sekä hyvän kunnon, mutta hyvän kunnon mukana tulee usein myös haju, eikä Lauren hajuja kaivannut.

Lopuilla rahoilla Lauren sai rakennettua 3x3 kokoisen tönön, joka sisälsi tasan tarkkaan sängyn, suihkukaapin sekä wc-pöntön. Pihaa taasen sisustivat mm. maalausteline sekä keittiön tavarat. Myöskin kirjahyllyn Lauren oli hyväksynyt mukaan - tosin hän ei tiennyt, mitä hän mekaniikalla tekisi, kun se ei kiinnostanut.

Lauren oli löytänyt salaisen taitonsa: hän maalasi tauluja. Ensimmäisestä taulusta ei kummoista tullut, mutta hänpä uskoi, että tästä taulusta tulisi jotakin...

Pian pihalta kuului iloisesti viheltelevän teinitytön ääni. Lauren oli unohtanut maalamispuuhissaan kokonaan työnhakusuunnitelmansa, mutta nyt ne palautuivat mieleen, kun pihaan saapui keltapukuinen postinkantaja. Lauren juoksi kättelemään häntä ja antoi peräti 1 simeleonin palkkion josta tyttö kiitti kohteliaasti.

Lauren poimi sanomalehden maasta, ja mietti, olisiko sanomalehtiin luottamista työpaikka-asioissa. Sellaisia tarinoita hän oli kuullut SimCityn Sanomista että aivan hiki valui hänen otsallaan, kun hänen piti päättää, tekisikö niin kuin hänen enkelinpuolensa sanoi, vai niin kuin hänen pirunpuolensa sanoi.

Lauren päätti totella enkelipuolta ja käveli sanomalehden kanssa istumaan uudenuutukaiseen tuoliinsa.

Lehdestä löytyikin heti ensisilmäyksellä sopivapalkkainen työ sotilasuralta. Hän pääsi Alokkaaksi ruhtinaallisella 350 simeleonin päiväpalkalla. Lauren kuitenkin järkyttyi työajoista: "Kuudelta aamullako minut haetaan? Silloinhan minun täytyisi herätä viideltä! Järkevät ihmiset nukkuvat seitsemään. Mitäköhän ne siellä armeijassa puuhailevat? Kiduttavat uusia työntekijöitä varhaisilla herätyksillä?"

Lauren huomasi, että työnhausta tulee nälkä. Niinpä hän kipitti jääkaapille etsimään aineksia josta saisi kokoon edes leivän. "Täältä löytyy vaaleaa leipää, voita sekä kinkkua. Siispä kinkkuvoileipiä lounaaksi." Laurenin älykkyys on aivan kadehdittavaa.

Lauren närkki leipäänsä ja katsahteli kaihoisasti puhelimeen. Pitsaako halajat? Ei kyllä tule, tuohan on paljon halvempaa!

Syömisen jälkeen Lauren halusi tanssia, mutta hän hieman epäili radionsa toimivuutta. "Halpismallihan tämä on, mahtaakohan kaukosäädin ottaa ja räjähtää käteeni, jolloin naamani tulee mustaksi." Laurenia ihan itketti naamansa likaantuminen.

Hyvinhän radio näyttää toimivan. Ainakin Laurenilla näyttää olevan hauskaa ja, tuota, omaperäisiä tanssiliikkeitä.

Naapuritkin uskaltautuivat tulla tervehtimään uutta tulokasta. Lauren iski silmänsä heti nuoreen mieheen, joka esitteli itsensä Kaarle Janatuiseksi. Nenäkään ei ole pahimmasta päästä.

Taneli Haaveiselle taas tuli kiire vessaan nähdessään Niina Terhakaisen, nuoren neidin, jonka siskon voisin sanoa olevan kauniimpi, mutta hys, eihän kerrota sitä Niinalle?

Sillä välin ainakin Kaarlella näyttä olevan suurtakin mielipidettä matkustamisesta: "Minä suorastaan rakastan matkustelemista. Saavuin eilenkin äitini kanssa Bangladeshista." Lauren tyrskähteli naurusta. "Äitisikö kanssa?" Aivan niin, Lauren, millainen mies matkustaa ulkomaille äitinsä kanssa?

Neitokainen uskaltautui myös kysymään miehen varallisuutta. "Juu, tuota, olenhan minä aika varakas", Kaarle tarinoi. Niinpä, puhut varmaan äidistäsi, jonka varoilla leveilet ja elelet.

Pian pieni nahistelu yltyi tappeluvälikohtaukseen. Kaarlo kannusti Tanelia, kun taas Laurenilla oli omat mielipiteensä Niinasta.

Lauren veti Kaarlon sivummalle, sillä näki miehen vilkuilevan Niinaa 'sillä silmällä'. "Eihän me välitetä noista? Vain me kaksi, ajatteles." Kaarlolla meni pala kurkkuun. "Juu, tuota, kröh, tottahan toki, timanttiseni."

Lauren pelasi Kaarlon kanssa kivi-paperi-sakset -peliä, mutta hävisi kerta toisensa jälkeen. "Mikä minun käsissäni on vikana?" hän raivosi.

Pian alkoi kuuma suuteleminen erään sivustakatsojan vieressä. Kyseinen katselija oli tullut Kaarlon kanssa, joten oletan hänet ystäväksi.

"Kaarlo-kulta", Lauren sanoi. "Niin, kultamuruseni?" Kaarlo vastasi. "Haluaisitko muuttaa tänne", Lauren ehdotti ja väänsi kasvoillen oikein ihanan koiranpentuilmeen, eikä Kaarlo voinut olla sanomatta: "Kyllä, muutan oikein mielelläni tähän... palatsiin."

Heillä on nyt jotain tekeillä. Jotakin Lauren siinä ehdottelee, liittyy jotenkin hartioiden hieromiseen. Onkohan tuo nyt varmasti oikea tapa juhlistaa yhteenmuuttamista?

Kuules, Kaarlo, eikös sinun pitäisi kannatella neitoa, eikä neidon sinua? Häpeäisit.

Kaarlon mennessä 'iltapesulle' Lauren sai omituisen puhelinsoiton. "Pidä näpit irti siitä mun miehestäin!" kuului äkäinen naisääni puhelimesta. "Kuka olet? Miksi raivoat minulle?" Lauren ihmetteli.

Naisen sättimisen takia Lauren alkoi pikkuhiljaa hiiltyä häneen. "Kuulehan nyt, kuka-oletkin. En tiedä, kuka olet, missä asut ja mitä teet nyt, mutta voisitko jättää minut rauhaan?" Lauren sanoi ja paiskasi puhelimen kiinni. Pian häntä alkoi naurattaa kohtaus: "Tuo nainen oli kuin joku vajaaälyinen, ja minä menin perässä hänen juttuihinsa."

Mitäköhän lie Kaarlo paiskannut naamaansa iltapesun aikana, kun nyt toin tanssittaa. Siis jos tuo edes lasketaan tanssimiseksi...

Löytyyhän Kaarlostakin sentään järkeä, melkein jo pelästyin ettei. Kaarlo nimittäin otti SimCityn Sanomat kauniiseen käteen ja alkoi etsiä työpaikkaa. Hänen elämäntoiveenaan on olla jalkapallouran huipulla Urheilulegendana, ja kas kummaa, lehdestäpä löytyikin työpaikka joukkueen maskottina.

Kaarle intoili erittäin paljon uudesta työstään, ettei edes huomannut, kun Lauren hiipi maalaamaan taulua jostakin räikeän pinkistä.

Noustessaan aamulla sängystä viiden aikaan Lauren näki ensimmäiseksi ison vesilätäkön suihkun edestä ja Kaarlen hymyilemästä lätäköiden keskeltä, Lauren harkitsi vakavasti, että menisi takaisin nukkumaan, mutta päätti, että työstä ansaittavat rahat olisivat tärkeämmät.

Pianhan se kimppakyyti ilmaantuikin. Lauren astui riemuiten kyytiin jättäen Kaarlen siivoamaan jälkiään. Voin sanoa, että herra ei todellakaan nauti siivoamisesta, sillä herra on sottapytty pisteillä S/S 1.

Siivousurakan päätyttya Kaarle raahasi itsensä puhelimen ääreen ja kutsui Katy Rahalan treffeille kanssaan. No mutta Kaarle, kuinka voit noin vain unohtaa Laurenin.

Ennen naisystävän tuloa on tietenkin siivottava, sillä... mutta Kaarle! Nehän piti siivota eikä syödä!

Ei yhtään uskollisuutta Laurenia kohtaan. Mutta mitäpä sitä romantiikkatavoitteiselta mieheltä voi odottaakaan?

Nyt tämä kyllä meni liian pitkälle: "Oi keksimuruseni, otatko minut vaivaisen mieheksesi?" Kaarle sepitteli. "Voi kyllä, pinaattilettuseni." Katy, onko sinulla aavistustakaan, kenen kanssa oikein olet menossa naimisiin?

Aah, mutta nytpä saapuikin tontin omistajatar kotiin töistä. Kyllä Lauren suuttuu, sen voin sanoa.

"Sinä senkin, naistennaurattaja! Kuinkahan mones hankinta minä oikein olen!?" Lauren huusi ja läimäytti Kaarlea oikein olan takaa. "Tuota", Kaarle alkoi laskea sormillaan, "sormet loppuvat kesken", hän sanoi hämillään.

"Ja sinä, sinä senkin lehmä!" Lauren kiljaisi hyökätessään Katyn kimppuun. "Näytä sille Katy!" Kaarle huusi kannustavia puheitaan. "Auts, oijoi... Tuo oli Laurenin kuuluisa oikea koukku."

"Kukas nyt määrää, häh?" Lauren karjaisi. Taisi sattua, kun Katy oikein lennähti tiskinkin läpi.

Heitettyään Katyn pihalle talosta Kaarle hiippaili laamapukusillaan töihin. Hän ei halunnut enää uutta riitaa.

Hypätessään ulos autosta, Kaarle nukahti samantien, ja huomasin että Katy oli käynyt hyvin ystävällisesti kaatamassa roskiksen.

Huomatessaan, että Kaarle tuli kotiin, Lauren viskaisi vettä miehen päälle ja huusi: "Ala etsiä omaa tonttia, sillä sinä lähdet täältä nyt", eikä Kaarlen auttanut muu kuin totella, niin hirmuisella päällä Lauren oli.

Kaarlen ei siis auttanut muu kuin etsiä itselleen tontti, mutta kun sitä ei löytynyt, hän päätti tilata taksin ja matkata köyhäinkotiin; äitinsä luokse hän ei voinut palata.

Heihei ja tervemenoa, Kaarle. Emme jää kaipaamaan sinua. Laurenkin virnuili ilkeästi Kaarlen matkatessa murheellisena koti taksia.

Kaarlo astui taksiin ja sanoi kuljettajalle: "Kokka kohti lähintä köyhäintaloa."

Lauren ei ainakaan ole Kaarlen lähdöstä moksiskaan - neiti lähti heti valmistamaan muroja aamiaiseksi. Fiksu nainen!

Lauren kävi vielä muuttamassa tyylinsä ennen kuin lähti stadille. Ties vaikka sieltä löytyisi uudenuutukainen mies hänelle. Ja sellainen joka Ei pettäisi häntä.

"Veisitkö minut kukkakauppaan?" Lauren lirkutteli taksikuskille, joka oli hänen pahaksi onnekseen nainen.

Neiti löysi kukkakaupasta mielenkiintoista juttuseuraa, mutta tuo nenä on aivan kaamea.

Lauren palasi stadilta sangen tyytyväisenä, ja ajatteli uutta uhkeaa miestä, jonka oli tavannut. Nenä oli ok, ja mies vaikutti mukavalta.

Lauren oli sopinut tapaamansa miehen, Tino Jokivuoren kanssa, että he tapaisivat myöhemmin hänen luonaan. Niinpä Lauren juoksi puhelimen luo, ja soitti Tinolle, joka oli mielissään kutsusta.

Tino nautti Laurenin seurasta ja toisinpäin, mutta kun Laurenille muutaman tunnin jälkeen selvisi, että mies oli itserakas, hän päätti lempata tämän ja palata stadille etsimään Sitä Oikeaa.

Niinpä neitokainen astui taksiin, jossa oli taas se sama kuljettaja. 'Eivätkö taksinkuljettajat pidä ikinä vapaapäiviä, vaan ovat aina töissä kuten työnarkomaanit', Lauren ajatteli kummastuneena.

Lauren löysi Rollon Piilopaikasta pokeripöydän ja istahti sen ääreen. Onhan sitä  tietenkin mukava yksin pelata, kun voittaa koko ajan, mutta se taas ei ole järkevien touhua.

Laurenin oli aivan pakko nousta pokeripöydästä, kun näki tämän namupalan. Hän saalistaisi tämän miehen itselleen, maksoi mitä maksoi.

"Tiesitkö, että olet maailman komein mies..." Lauren viritteli keskustelua. "Kiitos kehuista", Jokke Töllöseksi itsensä esitellyt mies sanoi.

"Olet minun mielestäni kovin mukava, ja pidän voimakastahtoisista naisista", Jokke sanoi Laurenille, joka oli sangen mielissään.

Lauren halusi vielä ennen kotiinlähtöään varmistaa, että Jokke tulisi rakastumaan häneen, ja hipsi ennustajaeukon luo. "Tuota, haluaisin..." Lauren ehti vain aloittaa lauseen, kun eukko sanoi: "Älä sano mitään, tiedän, että mies on sydämesi valittu, mutta haluat silti lemmenjuomaa, tässä. Se tekee sitten 350 simeleonia, kiitos."

Ehdittyään kotiin Lauren juoksi puhelimelle joka jo soikin. Linjan toisessa päässä olikin Jokke, joka halusi varmistaa, että neitokainen on vielä elossa. Lauren soittikin pian takaisin ja pyysi Joken kylään. Jokke vastasi myöntävästi, eikä Jokke kerennyt kuin astua tontille, niin Lauren oli jo miehen kimpussa.

Vielä ennen Joken kotiinlähtöä Lauren hyppäsi miehen käsivarsille, ja Jokke sanoi: "Uuh, sinähän olet yllättävän painava..." Lauren katsahti miestä ja sanoi: "Mitä sanoitkaan?" Jokke pelästyi ja takelteli: "En, enpä muuta kuin että olet erittäin ihana."

Ensimmäinen osa loppuu siis tähän. Toivottavasti tämä tarina on mielestänne mukava, ja toivon että tätä kommentoidaan. Ensimmäinen osa on hieman lyhyt ja tapahtumarikas, mutta silti mielestäni ihan mukava. Seuraava osa ilmestynee kahden viikon sisällä, sillä on tulossa koeviikot, ja peliaikaa on huomattavan vähän.