Taas uutta osaa pukkaa tämmöisen tauon jälkeen. Osa on edelleenkin lyhyt, sillä en ole jaksanut avata Fischereitä pitkään aikaan, vaan olen väkerrellyt taloja, joten anteeksi tästä odotuksesta.

Milo tunsi itsensä tärkeäksi saadessaan vaihtaa Nicon vaippoja - eipä ollut nyt Valpuri auttamassa, vaan piti tehdä itse, josta hän oli iloinen, koska hän ei halunnut, että Valpuri opettaisi Nicon tyttöjen tavoille.

Hän myös ruokki pojan itse - maito se pitää miehen tiellä, niin pienen kuin isonkin, Milo ajatteli.

Valpuri ei ollut ehtinyt kuin hädin tuskin nousta autosta, kun jo Noora juoksee äitiään vastaan. "Äiti, arvaa mitä? Isi vaihtoi tänään Nicon vaipat ja syötti sitä!" Valpuri katsoi tytärtään epäuskoisena. "En nyt oikein tiedä, mitä minä Miloa tunnen, niin hän ei -" "Mutta se on totta, Niina näki!" Tyttö huudahti silmät ymmyrkäisinä.

Tässä kuvassa on Niinan uusi huone, joka perustettiin Valpurin ja Milon huoneen tilalle - toki Niina sai itse päättää huoneestaan. He muuttivat huonetta sen verran, että sen taakse tehtiin toinen kylpyhuone, sillä he olivat huomanneet kaksosten kärhämät kylpyvuoroista. Valpuri ja Milo taasen muuttivat Laurenin ja Joken vanhaan huoneeseen, ja Valpuri uudisti sen omalla näkemyksellään.

Illalla oli vielä Nicon syntymäpäivät, kasvamisesta en ehtinyt ottaa kuvaa. Laurenin mielestä kakku on kai pahasta pienelle tytölle, ja hän kummitteli sydämensä kyllyydestä Nooralle. "Äiti, mikä toi on?" tyttö parkaisi. "Kuules, nuori neiti, etkö isoäitiäsi tunnista?" Lauren sanoi käkätyksensä lomasta, "mutta muistathan, että kakku on pahasta nuorelle neidille." Aave irvisti vielä kerran tytölle ja häipyi sitten näkyvistä. Nooraa jäi mietityttämään, mitäköhän tuo mummi-aave ajoi oikein takaa asiallaan.

Tässä vielä pieni Nico, söpöhän tuosta pojasta tuli. Perijäkamppailusta tulee taas vaikeaa! Nicon luonne: 4-9-9-3-1.

Valpuri oli vielä päättänyt uudistaa hehkeätä olomuotoaan, ja muutti hiustyylinsä hieman äitimäisemmäksi, sillä hän oli lukenut artikkelin, jossa kerrottiin, että jos äidillä on pitkät hiukset, omat lapset pitävät häntä enemmän isosiskonaan kuin äitinään. Valpuri päätti että tässä perheessä ei niin käy, ja tässä lopputulos.

Oli myös paikallaan opettaa Nicolle taaperotaipaleen alkeet, joista Noora ja Niina yhteenääneen ystävällisesti muistuttivat, ja reippaana äitinä Valpuri tarttui toimeen. "Sanohan äiti, Nico, äiti." Nico katseli ihmeissään äitiään ja sanoi kovaan ääneen: "Äiti!" "Noin sitä pitää, ystäväiseni", Valpuri sanoi onnellisena siitä, että tätä lasta onkin helpompi opettaa kuin kaksosia ikinä.

Kaksosten oli aika kasvaa, ja Nooran aloitti tämän kierteen. Hän puhalsi kynttilät ja toivoi tulevansa kauniiksi ja voittavansa Miss Universum kisat - ja tulevansa hyväpalkkaiseksi malliksi.

Niinakin toivoi, mutta hänen toiveensa olivat hieman maanläheisemmät - hän halusi isona puutarhuriksi, ja tahtoi itselleen isoa taloa missä olisi iso puutarha.

Noora on siis kasvanut teiniksi, ja tuo punainen paita sopii neidille hyvin, mutta vaihtoon sekin menee. Neidistä nyt näin yleisesti vielä - elämäntavoitteeksi hänelle siunaantui Suosio, ja sen myötä elämäntoiveeksi tietenkin Opetus-uran huippu.

Niinakin kasvoi teiniksi oikein hyvällä tahdikkuudella, ja hänestäkin kerron näitä oleellisimpia - elämäntavoitteeksi hän sai Tiedon, ja elämäntoive Omista 5 huippuluokan yritystä. Sama elämäntoive kuin isoäidillään Laurenilla, onkohan Lauren toivonut että Niinasta tulisi oiva liikenainen?

Noora oli aloittanut kunnon isonsiskon työt, ja päätti ensitöikseen leikittää hieman Nicoa, kun tällä näytti olevan tylsä vaihe päällä, kun ei soittelukaan maittanut taaperoiselle. Noora heitteli pikkuveljeään ilmaan, ja juuri puhumaan oppinut pienokainen huutelikin eri asioita kuten "Jippii!", "Lisää, lisää!" ja "Korkeammalle!".

Niinalle oli tullut kakun syönnistä ylimääräisiä kiloja, ja hän oli laatinut itselleen tarkan kunto-ohjelman, johon kuului mm. kuuma kylpy, joka kuulemma polttaa kaloreita, niin hän oli äitinsä työkaverilta lapsena kuullut. Hänen kuntonsa hujahti korkeaksi, ja neiti sai oikeat lihakset, joilla pääsi mahtailemaan sisarelleen.

Miloa oli mietittynänyt pitkään, oliko Valpuri opettanut pojalleen tyttömäisiä sanoja, ja Milo aikoi karistaa ne pois opettamalla tämän kävelemään ja puhumalla samalla miehisiä asioita pojalleen. "Tiesitkös, että isona tykkäät sitten tytöistä, ja saatat mennä naimisiinkin." Nico katsahti isäänsä kuin tärähtänyttä ja sanoi: "Minä en tykkää tytöistä isona."

Taas oli Nicon syntymäpäivien aika, ja vieraat olivat kovin innoissaan - tai siis, ainakin Niina oli innoissaan, kun pääsisi opettamaan matematiikkaa pikkuveljelleen. Nooraa tämä ei pahemmin kiinnostanut - hänhän saattaisi joutua luovuttamaan ihanan huoneensa pikkuveljelleen! Esittelyssä samalla Nooran vaihtunut asu ja hiustyyli, meikkiäkin neitokainen on sipaissut.

Nico oli ilmoittanut äidilleen aika yksikantaan, että "äiti sitten puhaltaa ne kynttilät", ja Valpurilla kun oli tarve miellyttää poikaansa, tekikin näin. Nico huudahti: "Äiti, liekki menee pois", ja nauroi kovaan ääneen.

Hänestä tulikin sitten entistä söpömpi lapsena.

Tässä vielä pojan hiustyylin muutos, kun Niina oli tarttunut saksiin ja muotovaahtoon. Nico oli ensin huudahtanut kauhusta, mutta tarkasteltuaan lähempää tuli kommentti: "Nää on muuten aika makeet."

Valpuri oli huomannut salkopapujensa ja kurkkujensa kuivuneen, ja riensi juttelemaan näille. "Odottakaahan huomista, kun aurinko tulee esiin pilvien takaa - se vasta onkin näky!" Pisteenä iin päälle hän vielä ihmetteli, kun kasvit eivät vastanneet hänelle.

Ensimmäisenä koulupäivänä muotitietoinen Noora oli pukenut pikkuveljensä tyylikkääseen asuun, joka olikin paikallaan, sillä ilmat olivat alkaneet viilentyä, vaikka olikin vielä kesä. Tänä päivänä oli erityisen viileää, ja poika oli hytissyt pihalla odottaessaan autoa. Autoon päästessään hän oli kuin kala muiden joukossa.

Illalla kun Niina oli auttanut matematiikassa pikkuveljeään, hän veti isänsä pihalle ja alkoi selittämään: "Isä, tuota, kun tämä talo alkaa olla aika raihnainen -" "Eihän tämä vasta ole kuin 16 vuotta vanha", Milo laittoi väliin. "Vanha se silti on", Niina intti, "ja minusta olisi mukavaa, jos me voisimme hieman uudistaa tätä, oikeastaan purkaa tämän vanhan pois ja rakentaa uuden tilalle." Milo mietiskeli hetken ja sanoi: "Ei, ei käy, sillä syksy on tulossa, emmekä me voi muuttaa tätä ennen kuin vasta ensi kesällä, jos silloinkaan."

Olikin ollut paikallaan anella isältä talonvaihtoa, sillä samana päivänä olivat vielä isän syntymäpäivät, ja vanhat miehet ovat tunnetusti hyvin äkäisiä, kun nuoriso tulee huomauttelemaan tai ehdottelemaan joistain muutoksista, joita haluaisivat tai pitäisi muuttaa. Milo toivoikin itselleen 4 lastenlasta ja urheiluauton.

Vielä kynttilöiden puhallus ja - "Voi ei! Steariini tihkui paidalleni!" Milo huudahti, ja Valpuri kiirehti rauhoittelemaan häntä: "Ei se haittaa, vaihdathan muutenkin vaatteesi, ja vien nuo pesuun ja vien varastoon Nicoa varten."

Milo vanhentui varsin arvokkaasti, vaikkeivat harmaat kulmakarvat ja ruskeat hiukset sovikaan kovin hyvin yhteen. "Nyt olen sitten vanha ja raihnainen, ja minulle tuodaan aamiainen sänkyyn", hän hihkaisi innoissaan kuin lapsi.

Asu ja kampaus piti kuitenkin vielä saattaa yhtä arvokkaaksi kuin herran olemus, ja hän löysikin kaapista itselleen samettiset housut ja valkoisen kauluspaidan - hyvin eleganttia, tosiaan. Silmälasitkin löytyivät kaapin pohjalta, kun hän huomasi näkönsä huonontuneen ratkaisevasti.

Lauantainan tulikin sitten ulosottomies käymään. "Kjäh, kjäh, taas uusi pahaa aavistamaton perhe näkyvissä, vien heiltä ilon ja tavarat!" Mies harppoikin pitkin askelin kohti taloa.

Ensimmäisenä kyytiä sai perheen antiikkipesuallas, josta ulosottomies piti kovasti. Hän päätti vielä pistäytyä alakerrassa hakemassa yhden sievän kukkamaljakon tulppaaneineen, ja lähti perheen helpotukseksi pois.

Milo ei pitänyt ulosottomiehistä - hän oli joutunut työskentelemään yhden vuoden todella itsekkäälle ulosottomiehelle, joka ei ollut osannut muuta kuin haukkua häntä.

Valpuri ei pitänyt ulosottomiehistä, muttei kyllä vihannutkaan heitä, vaan enemmän häntä vihlaisi arvokkaiden esineiden menetys. Hän höpötteli itsekseen tyhmistä ulosottomiehistä joita hän vielä joku päivä löisi kaulimella päähän.

Niina muisti erään hyvän psykiatrin numeron ja kutsui hänet käymään, ja Valpuri naurahti nähdessään tutun tohtorin. "Päiviä taas, te valkotakkinen herra, ollaanko me lähdössä pyöreään huoneeseen?" Herra naurahti ja sanoi: "Emme, vaan ajattelin parantaa sinut ihan kotikonstein. Voisitko aluksi kertoa, mistä on kysymys?" Valpuri kertoi ja tohtori kuunteli, ja lopulta tohtori määräsi hänelle hermolääkkeitä otettavaksi kahden päivän ajan kolmesti päivässä.

Illalla oli Valpurinkin aika vanhentua arvokkaasti, ja hän toivoi itselleen suunnattomia rikkauksia ja arvovaltaa, kaikkea mitä sim vain voi toivoa.

Kynttilät joutuivat taipumaan Valpurin edessä, kun hän esitteli niille suunnattomia puhallusvoimiaan, ja sai kaikki kynttilät puhallettua yhdellä kertaa.

Arvokasta aikaa tuo vanhuus on, mutta tuo asu ei oikein pue sinua, Valpuri.

Valpuri vaihtoikin Nooran ja Niinan neuvosta tiukan tyylinsä mummomaiseen rentoon tyyliin, ja malttoi jopa pestä hiusvärjäyksensä pois ja antaa katseen levätä harmaissa hiuksissaan. Silmälasit löytyivät hänenkin nenälleen, ja hän kärsii kehittymättömästä silmäsairaudesta.

Kaksoset olivat hajottaneet vaihteeksi kylpyammeen jokapäiväisillä kylpemisretkillään, ja kovasti puhisten ja muutamilla harkituilla kirosanoilla hän selvisi korjausurakasta.

Noora halusi viedä äidilleen myöhästyneen syntymäpäivälahjan, ja hänen mielestään tulikärpäset purkissa voisi näyttää hyvältä ruokapöydässä.

Seuraava päivä olikin sunnuntai, ja Noora päätti käyttää tuon aurinkoisen aamupäivän hyväksi sadonkorjuussa. Hänestä olikin oikein hauskaa kykkiä mullassa ja katsella kuinka hänen yöhousunsa muuttuivat pehmeän rusehtaviksi polvien kohdalta.

Jopa Niina oli päättänyt ahkeroida, hän, joka ei tavallisesti liannut edes kynsiään ruuanlaitossa, päätti lannoittaa multaa kompostijätteellä. "Tämä on sitten viimeinen kerta kun suostun tähän", hän puhisi vihaisena.

Näihin tunnelmiin jäämme tällä kertaa, ja perijäkamppailu on alkanut, ja pyytäisin teiltä pienimuotoista avustusta hommaan. Omat suosikkini ovat Noora ja Nico, kunhan Nico kasvaa teiniksi, elämäntoive ratkaisee lopulta. Kommenttia saa antaa, jos tahtoo.

Tästä nyt piteimmittä puheitta pitkään osaan. Kommentteja tuli ihan mukavasti, kiitos niistä. Nimiehdotuksiakin tuli, ja ihan mukavia nekin, tosin olin jo ehtinyt antaa lapsille nimet ennen kuin edes luin sitä, mutta kiitos kuitenkin hienoista nimiehdotuksista.

Taloesittely alkaa, ja aloitamme julkisivulla.

Takapihaa hedelmäpuiden kera.

Sivupihaa, johon kuuluu Laurenin silmäterä - puutarha.

Esittelen hieman wc:tä.

Keittiö ja ruokailutila.

Vanhemman pariskunnan huoneesta sänky.

Selvennykseksi pohjapiirros

Marcuksen huone.

Olohuonetta

Lisää olohuonetta

Lastenhuone, jonka sisustuksen päätti Valpuri aivan itse.

Valpurin ja Milon makuuhuonetta.

Nyt on kuitenkin aika palata seuraamaan Fischerien antoisaa perhe-elämää.

Lauren oli huomannut ilokseen, että hänen istuttamansa vihannekset ja mansikat olivat alkaneet tuottaa satoa, ja keräsi ne innoissaan jotta pääsisi maistamaan itse kasvattamiaan kasveja.

Kun Lauren oli korjannut sadon, oli jo pimeä langennut maan ylle, mutta hän huomasikin ilokseen hääjuhlat, joiden keskipisteinä olivat - ketkäs muut kuin Milo ja Valpuri. He sanoivat toisilleen 'tahdon' ja ruusun terälehtiä alkoi tipahdella, ja Valpuri huudahti hurmaantuneena: "Voi, miten ihanaa! Punaisia ruusun terälehtiä, lempikukkieni terälehtiä." Milo hymyili ja kuiskutti Valpurille: "Vain parasta sinulle, hunajaiseni."

Ruusun terälehdet olivat tehneet taikansa, ja Milo ja Valpuri huomasivat molemmat jo antavansa oikein mukavat suudelmat toisilleen.

Häämatkalle nuoripari ei lähtenyt, mutta Valpurin mielestä poreallas ajoi aivan saman asian. Lapset olivat olleet rouvan elinikäinen haave, ja Milo oli aina pitänyt pienten lasten hoitamisesta, joten he päättivät yksissä tuumin hankkia ainakin kaksi pientä kääröä.

Porealtaassa touhuaminen oli ollut yllättävän hauskaa ja tuonut Valpurille omituisia mielihaluja, joista yksi oli shakin pelaaminen, josta hän ei ennen ollut piitannut kuin pakon edessä.

Milo oli myös saanut himon, mutta hän halusi vain hioa itsensä huippukuntoiseksi.

Häiden jälkeen Laurenilla oli ylimääräistä tarmoa kuten Milolla ja Valpurilla, mutta hän suuntasikin sen kasvimaalle. Hän oli näet lukenut lehdestä tutkimuksen, jossa kerrottiin, että kurkut ja salkopavut olisi hyvä istuttaa kesällä, jotta saisi syksyllä parhaan sadon. "Ei tämä viimeksi ollut näin rankkaa", hän puhisi yllättyneenä, mutta tuli pian siihen tulokseen, että vanhuus alkoi jo painaa.

Lopetettuaan shakinpeluun ja käytyään tekemään iltapalaa Valpuri tunsi kummallisen tunteen vatsanpohjassaan, mutta kolmas sukupolvi ilmoittelikin vain tulostaan.

Seuraava päivä oli hyvin kuuma, ja Lauren sai tuntea sen nahoissaan - kirjaimellisesti. Hän nimittäin sattui syttymään palamaan (pikkuveli ei ollut uskoa silmiään :D ), mistä Milo kauhistui, sillä eihän hänen äitinsä voi vielä kuolla, eihän?

Nopeaälyinen Valpuri oli kuitenkin hoksannut ilmoittaa tapahtuneesta palokunnalle, ja eräs urhea palomies uskaltautui lähestymään 'hulluna huitovaa vanhaa naista', kuten he Laurenia nimittivät. Lauren saatiin pelastetuksi, ja Milo helpottui silminnähden.

Marcus ei kuitenkaan ollut moksiskaan äitinsä palamaan syttymisestä, vaan päätti sitten vanheta vielä samana iltana. "Nyt minä muutan pois ja hankin ison asunnon, isomman kuin Milolla", Marcuksen äänestä kuulsi hienoinen sisarkateuden merkki.

Valpurilla oli kuitenkin aika omaperäinen tapa juhlistaa Marcuksen syntymäpäivää, sillä hänen mahansa pyöristyi toisen kerran. Siinä sitten meni koko juhlat ihmetellessä ja tuijotellessa mahaa.

Marcus päätti käynnistää muuttamisprojektinsa jo heti seuraavana aamuna ja haki innoissaan pihalta SimCityn Sanomat, jotta pääsisi varmaan parhaan talon ennen muita hakijoita. Hän löysi mukavan tontin, mutta voi ei, se on Monican tontin vieressä - ja veljen taloa vastapäätä. "Tätä pitääkin harkita vakavasti", Marcus voihkaisi, "talo olisi ollut niin mahtava, mutta että asuisin sisaren ja veljen vieressä?" Pian hän kuitenkin tuli toisiin aatoksiin ja päätti ostaa talon.

Jokke oli siis uransa huipulla ja kyyti oli sen mukainen. Kuvalla ei ole mitään ideaa (muistaakseni), vaan esittelen vain vanhan herran muikean kimppakyydin.

Marcuksen muutettua Valpuri oli iskenyt näppinsä Marcuksen huoneeseen ja muuttanut sen täysin vauvan huoneeksi. Ties vaikka kaksoset tulisivat. (Mutta miksi tulisi, kun en ole syöttänyt Valpurille juustokakkua?)

Valpuri oli ehtinyt käsitellä huoneen juuri ajoissa, sillä hänen synnytyksensä alkoi. "Ei sitten voisi tulla kukaan auttamaan minua?" hän huusi kovalla äänellä, mutta Milo oli kuntolaitteessa ja vanhukset viettivät aikaa poreammeessa. Valpuri joutui sitten suoriutumaan tehtävästä yksin.

Pian Valpurin käsivarsilla lepäsi tyttövauva. Mustat hiukset on nähtävästi perinyt Laurenilta, mikä hieman potutti Valpuria. Miksei tyttö voinut saada edes osaa hänen geeneistään?

Mitä nyt tapahtuu? Kaksosetko? (Kummallista, en ole syöttänyt Valpurille juustokakkua, eikä tällä kertaa sitä ollut edes 'repussa'. Onkohan tämä jonkinlainen bugi?

Pian hänen käsivarsillaan lepäsi toinenkin tytteli. Huomasin juuri, että tämän tytön ihonväri on sama kuin Milolla, joten edellisen tytön ihonväri on sitten astetta tummempi kuin Valpurin.

Kaksosten nimiksi tulivat Noora ja Niina. (Ensiksi syntyneen nimi ensin.)

Valpuri oli yöllä passittanut Milon hoitamaan kaksosia, ja tämä oli unohtanut nukkua, joten seuraavana päivänä hän sai töistä potkut. Nuori mies masentui ja vannoi, ettei lähtisi töihin ennen kuin eteen sattuisi Ravintola-alalta.

Valpuri oli tullut surulliseksi kuultuaan miehensä saaneen potkut, ja purki vihansekaisen surunsa haravointiin.

Aika rientää, sillä nyt jo ovat vuorossa kaksosten syntymäpäivät. Valpuri sai kunnian puhaltaa kynttilät Nooralle...

...ja Milo Niinalle.

Tässä Nooran uudistunut ulkonäkö. Oi, miten söpö hänestä tulikaan. Luonne on seuraavanlainen: 4-9-9-3-1.

Tässä taasen Niinan uusi ulkonäkö. Hänestäkin tuli söpö. Hänen luonteensa: 10-9-10-3-3. Miten kaksosten luonteen voivat olla näin erilaisia?

Valpuri päätti ottaa härkää sarvista ja opettaa lapsilleen puhumisen jalon taidon. Hän aloitti Niinasta: "Niina-rakas, sanopas äidille 'maito'!", mutta Niina ei ollut mitenkään innostunut, vaan istui siinä ja tuijotti äitiään silmäänsä räpäyttämättä. Kommunikaatiovaikeuksia?

Lauren oli huomannut, ettei ylennyksiä tipu, joten hän soitti töihin ja ilmoitti jäävänsä eläkkeelle. Hän arveli, että hänestä olisi hyötyä kotona hoitamassa kaksosia, jotta Valpuri voisi lähteä töihin.

Milolla kävi tuuri työpaikkaetsinnöissä jo viikonloppuna, kun hän huomasi tiskaajan paikan olevan avoinna paikallisessa Chez Sim-ravintolassa. "Tämä on minun heiniäni, ja kunhan hoidan työni hyvin, ylenen lopulta paikan johtajaksi!" hän unelmoi innoissaan.

Milon mielestä Nooran oli aika oppia puhumaan, ja tyttönen olikin paljon innokkaampi oppimaan kuin sisarensa. Hän toisteli innoissaan sanoja sanojen perään ja oppi kuin oppikin puhumaan.

Lauren oli vienyt rakkaan lapsenlapsensa ensi kertaa ulos, ja Noora huomasikin heti ensimmäiseksi nuo innoittavat lehtikasat, ja päätti hajottaa yhden.

Jokke oli opettanut Nooran kävelemään, ja Niinakin halusi oppia kävelemään, joten Valpuri otti tehtäväkseen opettaa tyttärensä kävelemään, ja innokas oppilas Niina olikin.

Myös pottailu on tärkeää, mutta Niina ei ollutkaan samaa mieltä, vaan rimpuili ja yritti riuhtoa itseään äidin otteesta ja huusi: "Ei, ei! Ei potalle, ei potalle!" Pelottikohan potta pikkuista?

Jokkea oli alkanut lapsettaa ja hyppäsi lehtikasaan hurraten. Onkohan Jokesta tullut vanhuudenhöperö?

Valpuriakin oli alkanut lapsettaa ja päästi luurangot kaapistaan myöhään illalla Joken tavoin. Näin hurjat vauhdit hän oli ottanut viimeksi ala-asteella!

Oli kuitenkin taas kasvun aika, ja Milon sylissä on Niina, jota ei kakun puhaltaminen voisi vähempää kiinnostaa, vaan kynttilät houkuttelivat enemmän, ja hän yritti koskea niitä. Milosta tuollainen ei ollut mukavaa, ja kauhistui tyttären puuhista.

Nooraakaan ei oltu unohdettu, vaan hän pääsi nauttimaan äidin pehmoisesta sylistä. Hänestä oli hauskaa katsella kynttilöiden lepatusta, kun äiti puhalsi.

Vihdoin ja viimein Niina pääsi ihastelemaan uutta minäänsä, ja hän tutki sormiaan innoissaan. Mitä kaikkea hän voisikaan niillä tehdä!

Myös Noorasta vanheneminen oli ihmeellinen asia.

Seuraavana aamuna tapahtui odottamaton ilo: perheaamiainen! Kaikki juttelivat jonkun kanssa, mutta Joken ääni oli kuuluvin ja hän selosti juurta jaksain rakettien osista ja astronauttien ihmeellisestä elämästä. "Niin, se raketti siis lähtee todella kovaa ja astronauttien täytyy kestää kovaa painetta..." Kaksosista tämä tieto oli ihanaa ja he kuuntelivat isoisäänsä haltioissaan.

Tässä vielä Nooran uusi tyyli ja kasvot hieman lähempää.

Niinastakin lähempi kuva, ja neitokainen oli myös kasvattanut hiuksensa pidemmiksi.

Kaiken ilon keskellä on tietysti jonkinlainen suru, ja tällä kertaa Jokke kuuli tuonpuoleisen kutsun, jonka portinvartijana toimi Viikatemies. Hänestä jäi jäljelle vain uurna, eikä Lauren voinut käsittää miehensä kuolemaa.

Laurenista oli paikallaan aloittaa sukuhautausmaan pito, ja ensimmäinen asukki siellä oli Jokke. Lauren suri Joken kuolemaa hartaasti ja pitkään, kunnes olo alkoi helpottua.

Nooraan isoisän kuolema vaikutti muffinsin epäonnistumisella. Tytön mieliala oli maassa, kun Jokke ei ollut enää leikittämässä häntä - eikä myöskään enää kertonut satuja hänelle.

Milosta ja Valpurista Joken kuolema oli taasen merkki siitä, että oli aika yrittää sisaruksia Niinalle ja Nooralle, vaikka heillä oli vielä isoäiti, toisensa ja rakastavat vanhemmat.

Pian koitti myös siskosten ensimmäinen koulupäivä, ja Niina hyppäsi bussiin hymysuin ja vilkutti hilpeästi kuljettajalle. Noora tuli pian perässä, vilkutti hänkin kuljettajalle ja istuutui sisarensa viereen.

Valpuri oli myöhästynyt kimppakyydistään, mutta ei aikonut saada miinuksia työpäivästään, vaan hyppäsi perheen uuteen autoon ja ajoi töihin.

Kaksosten lähdettyä kouluun Lauren oli jäänyt jollain lailla toimettomaksi eikä hän halunnut murehtia Jokkea, hän vastahakoisesti otti haravan kauniiseen käteen ja aloitti haravoimisen. "Paljon näitä lehtiä sitten pitääkin olla", hän marisi.

Tyttöjen tullessa koulusta Niina oli selvästi pettynyt, kun ei ollut saanut kymppiä todistukseen.

Noorakaan ei ollut saanut kymppiä, mutta hän vain tokaisi: "No, mitäpä tuosta, kaikkea ei voi saada vaikka kuinka tahtoisi." Hän näytti todistusta nopeasti mummilleen ja lähti tekemään läksyjään.

Läksyjenteko oli jäänyt pahanpäiväisesti kesken, kun Niina oli houkutellut hänet antamaan vauhtia kun hän keinuu. Noorasta jopa vauhdin antaminen oli mukavaa vaihtelua kinkkisille matematiikan tehtäville ja antoi ilomielin vauhtia sisarelleen.

Valpuri pamautti kuitenkin yllätyksen. Hän oli kutsunut rehtorin kylään, sillä hän tahtoi tyttärensä arvostettuun yksityiskouluun ja päätti mairitella rehtoria. "Voi, olen otettu, kun päätitte tulla päivälliselle, herra rehtori."

Esiteltyään talon Valpuri kutsui rehtorin syömään maukasta lohta, ja rupatteli rehtorin kanssa samalla. "Eikös teistäkin uuden simin tapaaminen ole aina erilaista, sillä jokainen sim on erilainen." Rehtori katseli Valpuria arvioiden. "Kyllä, kyllä se on. Voisin sanoa jopa - ihmeellistä."

Vaikka rehtori oli osoittautunut mukavaksi herraksi, hän ei ollut todennut perhettä sopivaksi arvostetun koulunsa asiakkaaksi. Valpuri oli ollut murtunut ja sai hermoromahduksen. "Hähää, se rehtori ei tiedä kenen kanssa on tekemisissä... tytöt pääsevät vielä yksityiskouluun... mitä Milokin sanoo..." Valpuri kähisi mielipuolisesti.

Valpuria saapui auttamaan tohtori Taivastelija, joka tutki naista ja sanoi: "Sinusta tulee nyt aivan tavallinen rouva, et ole enää hermoromahdusta saanut. Ymmärrätkö?" Valpuri nyökytti päätään.

Valpuri tunsi itsensä huonovointiseksi tohtorin lähdettyä, ja juoksi vessanpöntölle. Hän ajatteli, että tohtorin käsittely oli tehnyt hänelle hallaa.

Valpuri oli tuskin ehtinyt ovesta ulos, kun hänet valtasi iloinen yllätys: hän saisi taas yhden vaippamadon, kuten Lauren mielellään vanhuudenhöperön vallassa nimitti pienokaisia.

Milo oli niin onnellinen tulevasta pienokaisesta, että meni pihalle tuulettamaan tunteitaan ja rakensi lumiukon. Hänen muistiinsa palasivat ne hetken, kun hän oli rakentanut lumiukkoja Monican ja Marcuksen kanssa. Ne olivat onnellisia aikoja ne.

Valpuri halusi tyttärensä niin palavasti yksityiskouluun, että soitti rehtorille uudestaan. "Voin tullakin, jos olette tällä kerralla valmis tekemään jotakin vierailuni eteen."

Toisena koulupäivänään Noora ei ollut saanut vieläkään kymppiä, ja oli siitä surullinen ja pahoillaan. Mitä äitikin sanoisi?

Niina oli kuitenkin iloinen ja aiheesta, olihan hän saanut kympin todistukseen. Hän tuuletti päästessään bussista, ja toi sisarelleen entistä pahemman mielen.

Valpuri oli kuitenkin jo pian rehtoria vastassa. Rehtori katseli hyväksyvästi rouvan vatsaa ja sanoi: "Teilläpä näyttää olevan pullat hyvin uunissa, kun jo näin pian tyttärenne saavat sisaruksia." Valpuri ei tiennyt mitä sanoa, joten hän vain kiitti kohteliaasti.

Rehtorin vierailun aikana Lauren oli päättänyt lähteä miehensä luo tuonpuoleiseen, ja hän sai Viikatemiehen lisäksi pari hulazombia saattojoukoikseen. Valpuri oli järkyttynyt, samoin kaksoset.

Rehtori oli puristanut Valpurin kättä ja sanonut: "Onnittelut, rouva, tyttärenne ovat päässeet arvostettuun yksityiskouluuni. Olkaa onnellinen!" Rehtori näytti hymyilevää naamaa, ja lähti. Kaksoset jäivät miettimään, oliko rehtori hyvillään heidän mumminsa kuolemasta, vaiko siitä, että ensi kerran rehtorin vierailulla joku kuoli?

Milon tullessa töistä Noora juoksi tätä vastaan ja sanoi: "Isi, isi, arvaa mitä! Mummi kuoli kun rehtori oli vierailulla. Ja me päästiin yksityiskouluun!" Milo oli vähän pyörällä päästään ja sanoi: "Siis... te pääsitte yksityiskouluun kun äitini kuoli? No jo on erikoiset kriteerit rehtoreilla nykyään!"

Valpuri masentui Laurenin kuolemasta ja meni nukkumaan. Hänen kauneusunensa jäivät kuitenkin kesken, kun pienokainen päätti kasvaa isommaksi keskellä yötä.

Valpuri ei saanut enää unta ja päätti tehdä aamupalaa koko perheelle, mutta jääkaapissa ei ollut ruuan murenaakaan joten hän joutui soittamaan lähettipalvelun tuomaan ostokset kotiin.

Kolmantena päivänä koulun jälkeen Noora oli yhtä hymyä, sillä hän oli saanut pitkän puurtamisen jälkeen kympin todistukseen. Ison, komean ja koristellun kympin!

Pian hänen käsivarsillaan lepäsi poikavauva jonka nimeksi hän antoi Nico. Tällekin lapselle tuli mustat hiukset jotka muistuttivat häntä Laurenista ja Milon ihonväri.

Tässä oli viides osa, ja pyytäisin teiltä nyt O:lla alkavia nimiä, kiitos.

Sanon heti aluksi, että sitä taloesittelyä ei ole eikä tule, sillä päätin rakentaa uuden talon koska se edellinen oli vähän.. öh... epäkäytännöllinen, mutta talo vaihtuu vasta viimeisissä kuvissa. Tämä osa on sitten pitkähkö (omasta mielestäni), korvauksena siitä, miten kauan olette joutuneet odottamaan uutta osaa. :)

Ilmoituksen jälkeen pääsemmekin takaisin simien antoisaan elämään.

Marcus ja Milo heittelivät vesi-ilmapalloja kuin veljekset ikään, mutta lopputuloksena vain Milo kastui aivan litimäräksi, eikä Milo osannut muuta tehdä kuin nauraa höröttää tyhmänä vieressä. Missäs se veljellinen myötätunto piileksii?

Lauren oli huomannut, että hänen kuopuksellaan oli kylmä, ja laittoi Milon keittämään Marcukselle kaakaota, jotta tämä saisi punan takaisin poskilleen. Marcus ei ollut ikinä ennen saanut kaakaota, mutta hänestä tämä juoma oli erittäin hyvää.

Kun Laurenin huolehtimiskohtaus meni menojaan, hän ja Jokke syventyivät shakkipelin ihmeelliseen ja kiehtovaan maailmaan. Tosin se ei ollut Laurenista enää niin kiehtovaa ja ihmeellistä, kun hän hävisi joka pelin Jokelle.

Ulkona oli satanut Marcuksen ollessa sisällä, ja että oli riemukasta, kun hän pääsi hyppimään ihaniin vesilammikoihin. Äitinsä ei ollut mitenkään mielissään kun Marcus asteli kuraisena sisälle.

Laurenkin päätti hyödyntää sateen Marcuksen lailla ja hiippaili pihalle kastelemaan tomaatteja. Hän oli näet kuullut, että jos kastelet kasveja pimeällä, ylikastelun vaaraa ei ole. Nähtäväksi jää, pitääkö tuo paikkansa.

Hän oli kuullut myös sen, että jos puita ruiskuttaa tuholaisilta pimeällä, ne tuottavat hyvän sadon. Lauren oli asiasta aivan varma, sensijaan kaksoset ja Marcus hirnuivat ikkunan takana äitinsä teoille.

Monicalla oli huono omatunta eilisiltaisesta äidille nauramisesta ja päätti hyvittää tekonsa hoitamalla hieman puita. Saksiminen oli vaikeampaa, kuin miltä se näytti, ja neito saikin muutaman haavan ja tikun sormiinsa. Tästä hän ei pitänyt, vaan alkoi vaikeroida: "Minun sormeni, minun hyvinhoidetut sormeni. Olette aivan pilalla." Tämä nauratti Miloa, mutta Monicalla oli suunnitelma...

Suunnitelma oli se, että Monica yksinkertaisesti raahasi Milon hoitamaan puutarhaa - korvasta kiinni pitäen. Hän meni sisarensa avuksi hoitamaan tomaatteja, mutta jupisi kaikkea tyhmistä kaninruuanpuputtajista.

Marcus oli harmissaan, koska ei päässyt auttamaan sisaruksiaan puutarhanhoidossa, joten hän päätti olla tahdikas ja lukaista kaksosten ja äidin puolesta sään lehdestä. Se lupaili rankkoja syyssateita Kaunialaan, ja poika iloitsi tulevista vesilammikoista.

Lauren oli patistanut lapset tekemään läksyjä. Milo teki läksynsä tunnollisesti, joskin matematiikka tuotti jonkin verran hankaluuksia. "-19 x 87 on... ööh... 1397. Ei, vaan... -1653."

Myös Monica nähtiin pakertamassa läksyjen kimpussa. Hänelle tuottivat vaikeuksia maantiedon läksyt. "Mikäs se Madridin pääkaupunki nyt olikaan?" hän kysäisi itseltään. "Madrid on Espanjan pääkaupunki eikä mikään maa, hölmö!", kuului vierestä.

Monica oli saanut hädintuskin läksynsä tehtyä, kun Marcus kiilasi hänen eteensä. "Mitäs sinä tahdot?" Monica ihmetteli, ja Marcus katsoi häntä silmät ymmyrkäisinä: "No tietysti apua läksyissä, kun isi ja äiti eivät ehdi, kun heillä on muka jotain 'tärkeää tekemistä'. Ja pah, he pallottelevat pihalla." Monica heltyi. "No, jospa nyt ehtisin auttaa sinua. Kai minulta pieni aikarako löytyy."

Hyvin pian pihalla nähtiin mielenkiintoinen näky. Pieni poika tekemässä läksy ja isosisko auttamassa. "2+3 on viisi, Marcus." Poika tutkaili vähän aikaa paperiaan. "No, niinpäs muuten onkin."

Isukki päätti palkita pojan ahkeroinnin pienellä lukutuokiolla - pihalla. "Olipa kerran nallekarhu, joka ajoi pienellä keltaisella autolla..." Marcus huokaisi ja sanoi: "Isi, miksi kerrot tarinaa autolla ajavasta nallesta, kun voisit kertoa tarinaa muumioista ja zombieista?" Jokke taisi järkyttyä pahoin pojan puheista.

Isän ja pojan mentyä sisälle Monica varmisti ettei ulkona ole ketään ja sipsutti kuntolaitteen luo. Hän halusi päästä kiloistaan eroon, eikä tehokkaampaa tapaa ollutkaan kuin tämä rehkiminen. Pian hiki alkoi valua ja neidolle tuli kylvyn tarve - ei, vaan sittenkin vaahtokylvyn.

Monica oli käynyt siellä vaahtokylvyssään, putsannut ammeen, laittanut aamiaista ja lopulta hänen täytyi laittaa ruuantähteet jääkaappiin, jotta Marcuksella olisi jotain syötävää koulupäivänä. Unohtiko neitokainen, että Marcus täyttää tänä päivänä vuosia, eli pystyy sitten tekemään itse ruokansa.

Laurenilla oli suuri hätä päällä - hänellä on liikakiloja, ja tänään on syntymäpäivät ja pitäisi vielä näyttää hyvältä. Lauren keksi kuin keksikin itse omilla aivoillaan ratkaisun: kuntolaite, jota Monicakin oli käyttänyt. Hiki valui, mutta Lauren jatkoi kuntoilemista. Hän halusi tosissaan liikakilot pois.

Lauren oli juuri ehtinyt käydä kylvyssä kun hänelle tuli tunne, että nyt olisi aika kasvaa vanhukseksi. Hänen täytyi kuitenkin ensin toivoa. Rouva toivoi itselleen neljä lastenlasta sekä lumisadetta. Kynttilöiden puhaltaminen olikin vaativaa puuhaa, mutta lopulta sekin onnistui ja oli aika kasvaa. Tällainen vetreä vanhus hänestä sitten tuli.

Marcus kasvoi myös samana päivänä kuin äitinsä. Ensin oli tietenkin toivomisen vuoro. "Minä haluan tosi kauniin naisen itselleni ja ehkä lapsiakin." Sitten oli kynttilöiden vuoro, ja lopulta kasvamisen vuoro. Monica ei kiinnittänyt veljensä kasvamiseen huomiota, vaan hääräili jo kaikessa rauhassa lieden ääressä. Marcuksesta ei valitettavasti ole kynttilöidenpuhaltamiskuvaa vaikka otettu on, mutta ei suostunut näkymään.

Marcus oli ehtinyt jo mennä kokeilemaan ruuanlaittotaitojaan ja eipä aikaakaan kun kokemattomana ruuanlaittajana onnistui sytyttämään tulipalon. Nuorukainen oli hädissään, mutta Lauren vain katseli vierestä ja virnisteli Jokelle välillä.

Terävä-älyinen kun oli, hoksasi Marcus noutaa vaahtosammuttimen, ja alkoi urheasti sammuttaa tulipaloa. Nuorukaisesta oli tärkeää sammuttaa tulipalo, jotta hänen rakas kaakaokoneensa ei palaisi.

Monica oli kyllästyttyään pikkuveljensä touhuihin käynyt viisaana nuorena naisena soittamassa palokunnan paikalle. Tehtyään tämän neito kiirehti valittelemaan mitä hänen rakkaalle hellalleen kävisi. Palokuntalainen kävi ja hella saatiin pelastettua - myös Monican päivä oli pelastettu.

Monicalla oli tulipalon jälkeen uusi ongelma - finnit, joiden hoitaminen vei liikaa hänen kullankallista aikaansa, jonka hän voisi käyttää itsensä ehostamiseen. Monta monituista tuntia nuori nainen käytti yrittäessään saada finnejä naamastaan pois.

Lauren oli käynyt hätyyttämässä tyttärensä pois peilin luota, sillä hänen täytyi uudistaa tyylinsä päästä varpaisiin. Pelin oma asu (yök) laitettiin, kun ei ollut itse käynyt ostamassa mukavia ja rentoja vaatteita itselleen. Mummeli näytti omasta mielestään kovin... eh... tyrmäävältä.

Päivää myöhemmin oli Joken aika kasvaa. Mies ei ollut itse edes tajunnut sitä, ennen kuin Lauren oli kantanut syntymäpäiväkakun tiskille ja sanonut, että hänen oli aika kasvaa. Joken oli siis omaksi harmikseen kasvettava vanhukseksi, ja aloitettava tietenkin toivomalla. Herrasmies päätti toiveekseen saada kolme lastenlasta.

Jokke oli puhaltanut kynttilät hidastellen, kuin nauttien viimeisistä aikuishetkistään. Sitten hän huokaisi syvään, kääntyi ympäri ja antoi vanhuuden tulla itseensä.

Tällainen vanhus Jokesta sitten tuli. Tuo hiustyyli ei ehkä ihan sovi vanhukselle. Mutta ihan hienon puvun herra sai päälleen, mutta vaihtoon silti.

Oli pakko esitellä Joken uusi "pappalook".

Joken kasvun aikana maa oli saanut ylleen vitivalkoisen lumipeitteen, ja Marcus päätti koeajaa sen tekemällä lumienkelin. Taisi nuori mies nauttiakin tuosta puuhasta niin kauan kunnes Lauren käski hänet nukkumaan.

Hyvin nukutun yön jälkeen Lauren oli saanut ajatuksen. Vaikka nyt on talvi, niin ei se sitä tarkoita, ettei talvellakin voisi huolehtia puutarhasta, ja meni leikkamaan ylikasvuisia pensasaitoja. Miellyttävää puuhaa varmaankin?

Vanhan rouvan lähdettyä töihin oli tällainen pieni pingviini tepsutellut pihalle jutustelemaan lumiukon kanssa. Pingviini jutteli ummet ja lammet karttapallosta, muttei tainnut tajutakaan, ettei lumiukko taida puhua?

Pingviini oli vieläkin sepostamassa lumiukolle karttapallosta, kun koulusta tullessaan Monica hoksasi söötin pingviinin ja hänet valtasi suuri mielihalu silittää ja jutella sille.

Suloinen pingviini oli herättänyt Monican kiinnostuksen lunta kohtaan, ja päätti tehdä todella hienon lumiukon, mille tulisi porkkananenä, kiviä silmiksi ja isän vanha silinterihattu. Kaulaliinakin laitettaisiin jos löytyisi.

Lumi oli alkanut hieman sulaa, kun perheen vanhukset saapuivat töistä. Lauren sai ylennyksen, samoin Jokke, mutta herrapa olikin päässyt uransa huipulle. Elämäntoive ei tainnut toteutua, mutta rahaa tuli ihan mukavasti perheelle.

Monica ja Marcus olivat saaneet lumiukkonsa valmiiksi, mutta Milon kärsivällisyys oli pettänyt ja hän oli saanut aikaiseksi vain yhden suuren pallon.

Lumiukkojen teon jälkeen Monica muisti, että tänään oli hänen syntymäpäivänsä - veljeään unohtamatta. Hän löysi kakkunsa ja toivoi itselleen komean nuoren miehen ja ison, komean kartanon ja puhalsi kynttilät.

Sitten oli nuoren naisen aika kasvaa. Monica hämmästyi pientä ilotulitusta, mutta nehän vain kuuluvat asiaan.

Ja Monicasta kasvoi aikuinen tämän... eh... hehkeän asun kera. Vaikka oletkin romantiikka -tavoitteinen, niin ethän käytä tuota... ethän?

Oli myös Milon toivottava, ja hän toivoikin itselleen kaunista vaimoa sekä kauniita ja komeita lapsia - sitä urheiluautoa unohtamatta. Ja taisipa siellä vilahtaa myös sana 'kartano'.

Vanhemmat seisoivat vieressä onnellisina kun heidän tuleva perijänsä aloitti kasvun ihanaan aikuisikään. Heillä molemmilla taisi olla mielessä lapsenlapset kun noin innokkaasti kannustivat.

Ja Milokin ehti aikuisikään. Vaatteet ovat ainakin paremmat kuin siskollaan. Milolla ainakin ihmettelemistä riittää itsessään. "Aivan mahtavat kädet - ja katsokaa näitä lihaksia!"

Tässä uudistunut Monica. Perijää hänestä ei tule, sillä Milo anasti sen paikan häneltä hyvällä ulkonäöllään.

Monica oli päättänyt lähteä kotontaan, kun ei häntä perijäksi huolita, ja aloitti projektin tietokoneen korjaamisella. Hän saikin sen korjattua, mutta väsy yllätti, ja neito painui nukkumaan.

Milo oli lähtenyt ostamaan vaatteita perheeseen ja päätti hyödyntää matkan etsimällä itselleen vaimoa. Rollon Piilopaikassa ei aluksi ollut ketään kaunokaista, mutta omiin silmiini  (ja varmaan Milonkin) iskeytyi Rouva Kurjenkaula pelaamassa pokeria. Eikös tuo ole hänen oppejaan vastaan?

Tässä on Milon löytö ja vaimoehdokas nimeltänsä Valpuri Viikki. Oikein kaunis neito.

Milon oli kuitenkin muistettava käydä vaateostoksilla, ja oli saanut tarkat ohjeet vanhemmiltaan, Monicalta ja Marcukselta, vaikka Monica muuttaakin pois. Rahaa ainakin menee, mutta Milo ei ollut moksiskaan.

Tultuaan kotiin ja vietyään vaatteet kaappiin Milolla oli mielessä tärkeä suunnitelma, jonka on nimeltään Valpuri vaimoksi. Niinpä hän soitti Valpurille ja pyysi häntä luokseen, ja neito suostuikin heti, kun heistä olivat tulleet ystävykset kaupungilla. Milo ainakin ilahtui tästä tervehdyshalauksesta.

Milosta oli erittäin tärkeää saada Valpuri vaimoksi, ja sanoi: "Haluaisitko treffeille kanssani, kultamurunen?" Valpuri katsoi häntä silmiin ja hihkaisi: "Totta kai minä haluan. Kukapa ei haluaisi treffeille tuollaisen komean hurmurin kanssa?"

Nuorten rakkaushetken keskeytti Marcus metelöinnillään. Lumiukot eivät näköjään ole lähellä hänen sydäntään, joten pienikin stressinpoikanen ja lumiukot saavat kyytiä.

Milo toivoi ettei hänen pikkuveljensä rettelöinti häirinnyt Valpuria, ja päätti varmuuden vuoksi voittaa neitokaisen sydämen lahjalla. "Voi kiitos, miten sinä tiesit, että tänään on syntymäpäiväni?", Valpuri huudahti haltioissaan ja oli selvästi erittäin otettu lahjastaan.

Monen tunnin liehittelyn ja flirttailun jälkeen Milo ja Valpuri olivat päässeet tähän pisteeseen. Mukavaa kun Milo löysi mielitiettynsä.

Milolla oli ollut tärkeä kysymys: "Valpuri, haluatko muuttaa tänne vaatimattomaan kotiini?" Neitokainen oli hetken hiljaa kunnes julisti tuomionsa: "Tottakai minä haluan. Eikä tämä ole vaatimaton, suoranainen linnake minun kotiini verrattuna". Kaulaankin heittäytyminen kuului kai sitten asiaan. Mutta muuten vain toit talouteen rahaa 19 956 simeleonia?

Monicalla oli tärkeämpääkin tekemistä kuin hurrata taloon muuttaneelle Valpurille. Hän päätti nyt etsiä mukavan talon itselleen, ja rakentamisen jälkeen - mikä tärkeintä - etsiä itselleen se unelmien herrasmies. Tietokone oli erittäin nopea, ja Monica löysikin ihannetonttinsa sinä silmänräpäyksenä. Kaunis 3x3 tontti  vanhempiensa talon vastapäätä. Hänelle paikka oli juuri sopiva - Monica ei halunnut kauas perheestään.

Marcus oli kuullut tietokoneen näppäinten naputuksen ja arvannut, että nyt isosisko etsii uutta kotia. Hän juoksi katsomaan ja varmistuttuaan asiasta hän huusi muun perheen hyvästelemään Monicaa. Myös Valpuri ilmaantui, vaikkei tuntenutkaan Monicaa yhtään, kun Milo ei ollut esitellyt heitä toisillensa.

Tässä on sitten Monican lähdön jälkeen hänen huoneensa vaatekaappia ja peiliä hyväkseen käyttänyt Valpuri. Hänestä tuli kaunis neito muodonmuutoksen jälkeen.

Hieman tietoja Valpurista. Luonne on 6-5-8-3-3. Ilahduttavasti siisti, sillä pidän sitä suuressa arvossa. Neito on mammona -tavoitteinen ja hänen elämäntoiveensa on päästä Talousneroksi eli Liiketalouden huippu olisi toive.

Neidon mieltymykset olivat olleet löyhkä sekä kilot ja inhot kohdistuvat punahiuksisiin, mutta Milon anelun ja koiranpentuilmeen jälkeen Valpuri heltyi ja vaihtoi mieltymyksiään ja inhokeitaan. Mieltymyksiksi pääsivät ruskeahiuksiset (yllätys yllätys) sekä lihakset. Inhokkeihin taas pääsi haju. Juoman juominen ei ollut mukavaa, mutta ei tehnyt varsinaisesti kipeääkään. Tosin Valpurista tuntui oudolta juoman jälkeen - kuin jokin osa häntä olisi otettu pois ja uusi laitettu tilalle.

Milo oli päättänyt järjestää yllätyskihlauksen Valpurille ja kaivoi rasian taskustaan, johon neitokainen suhtautui yllättyneenä, avasi sen ja sieltä paljastui timanttisormus. "Tulisitko vaimoksein, rakas kultamurusein?", Milo runoili. Valpurilla lausahti: "Tulen", hän mietti hetken, "aika hieno sormus." Lopulta sormus komeilikin hänen sormessaan ja Milo tunsi itsensä onnelliseksi tämän naisen kanssa.

Tässä on sitten vielä uudistamani talon julkisivukuva. Lupaan, että tästä talosta tulee taloesittely joko Extrana tai sitten seuraavan osan alussa, sillä tämä on paljon parempi kuin edellinen.

Tässäpä osa tällä kertaa. Kommentteja ja ehdotelkaapa N:llä alkavia nimiä sekä tytöille että pojille, ulkomaalaisia tai suomalaisia.

Tässä uusi jakso, olkaa hyvät :)

Jokke oli ajankulukseen rakentanut kaksosille oman huoneen, mutta ei taida nyt oikein ymmärtää, ettei musta sovi huoneeseen, missä asuu tyttö. Enkä usko, että Monica pitää avaruusoliolattiastakaan...

Monica oli aivan innoissaan uudesta huoneesta, ja selitti sitä paraikaa Milolle: "Sinä et voi uskoa, millainen meidän huone! Se on vihree missä on mustia laikkuja, vai oliko musta missä oli vihreitä laikkuja? No aivan sama, kuiteskin se on hieno! Odotas kun näet sen. Meillä on molemmilla tosi makeet sängyt, joissa on hyvä pomppia!" Milo ei ollut uskoa korviaan. "Meidänkö huone? En oikein usko, iskä kun ei ikinä tee mitään tommosta, kun se on aina vaan töissä." Monica katsoi veljeään ymmärtäväisenä ja tuhahti: "Iskä on työnarkomaani."

Lauren oli jättänyt lapsensa oman onnensa nojaan, ja oli päättänyt jatkaa taidettaan. Hän päätti kehittää kykyjään, sillä viimeksi kaksoset olivat huomauttaneet, ettei pinkki sovi vihreän kanssa samaan kuvaan. "No", hän tuumasi, "kuten sanotaan: lasten suusta totuus kuullaan."

Kaksoset olivat käyneet kokeilemassa sänkyjensä vietereitä ja päättivät sitten keksiä jotain rakentavaa tekemistä, kuten äiti oli neuvonut ja he kävivätkin kirjojen kimppuun. Monica päätti, että hänestä tulee isona keittiömestari SimCityn hienoimpaan ravintolaan. Milo taasen haaveili autokorjaajan urasta. Valitettavasti sellaista työpaikkaa ei ole, valitan Milo.

Jokke oli ylpeä lapsistaan ja päätti ilahduttaa heitä hampurilaisilla. "Olen ihan varma, että ostin hampurilaiskastiketta ja suolakurkkuja, olen siitä aivan varma..." Onneksi herra löysikin ne sieltä jääkaapista, sillä muuten olisi tullut aika laiha hampurilainen.

Laurenille oli tullut kova kiire töihin, sillä hän ei pitänyt hampurilaisista. Astuessaan autoon hän inahti inhosta taas kun 'joutui astumaan rumaan likaiseen autoon'.

Kaksoset ihmettelivät, miksei äiti tullut aamupalalle, mutta jättivät asian pian omaan arvoonsa. Monica oli taas puhelias, kuten aina. "Milo, isin piti tehdä hampurilaisia, mutta miksi me saadaan tacoja?" Veljensä ei kauheasti puheista välittänyt. "No aivan sama, hyviä nämä kumminkin ovat." Monica tuhahti veljellensä. "Siis hyviä!? No, ovathan nämä kyllä syötäviä, mutta en ole ikinä pitänyt tacoista. Nämä ovat niin pahoja. Sitä paitsi, miksi isi ei tehnyt hampurilaisia kuten lupasi?" Milo ärsyyntyi ja tuhahti: "Monica, ole hiljaa. Puhut kuin papupata."

Milo näytti saaneen suuren energia-annoksen tacoista. Poika hyppi ja loikki vessassa olevissa vesilätäköissä. Homma loppui kuin seinään, kun Jokke tuli nuhtelemaan veden levittämisestä.

Lauren oli töistä kotiin tullessaan stressaantunut koekaniinina olosta, että Jokke suostutteli tämän sänkypuuhiin. Lauren vastusteli hieman, ja sanoi että haluaisi mennä poreammeeseen, mutta Jokke siihen, että "mihin hemmetin poreammeeseen kun me emme edes omista sellaista!" Lauren tajusi tämän, ja suostuikin nyt ilomielin pieneen piristysyritykseen. Peuhaamisen jälkeen Lauren pomppasi pystyyn ja huudahti: "Me emme ole vielä naimisissa!" Jokke nosti päätään ja kysyi: "Niin, mitä siitä?" Lauren katsoi miestä aika pitkään kunnes sanoi: "Me emme ole oikea pariskunta jos emme mene naimisiin."

Lauren sai suostuteltua miehen naimisiin vielä samana iltana, ja ei mennyt kauan kun Lauren oli kiskonut Joken vaihtamaan sormuksia. Lauren pystyi rentoutumaan. Enää ei ollut sellaista tunnetta, että kaikki ei ole kohdallaan.¨

Kaksoset olivat hajottaneet television katsellessaan sitä, ja kun Jokke marssi juhlapuvussa sisälle Laurenin kanssa hän puuskahti: "Hieno häälahja. Joudun korjaamaan television!"

Aamulla Lauren heräsi hätkähtäen mahassa vellovaan pahaan oloon. Hän juoksi vessaan ja teki tuttavuutta vessanpöntön kanssa. Ajatuksia hänellä huonon olon suhteen oli, mutta ei varmoja.

Kesken pahoinvointikohtauksen Lauren kuuli napakkaa koputusta ovelta. "Kuka siellä on kahdeksan aikaan aamulla?" hän sähähti. "Ruokalähettipalvelusta päivää. Asuuko täällä Monica Fischer?" Lauren juoksi katsomaan jääkaappia, joka ammotti tyhjyyttään. Hän ymmärsi, että Monica oli tilannut ruokaa, kun sitä ei jääkaapissa ollut. "Tuota, kyllä. Hän on minun tyttäreni." Lähetti vilkaisi ostoskoria, ja sanoi: "No siinä tapauksessa se tekee 650 simeleonia."

Laitettuaan ruuat jääkaappiin ja maksettuaan ruuista hän näki likaisen pöydänpinnan ja oli pyörtyä siihen paikkaan. Kekseliäänä naisena hän otti pöytälaatikosta puhdistusainetta ja pesusienen ja hankasi pöydän pintaa sienellä, kunnes se oli putipuhdas.

Lauren oli valitsemassa siivoamisesta kertovaa kirjaa, kun tunsi jotain pientä liikettä vatsassaan. Kirjan valitseminen jäi sikseen ja hän jäi ihmettelemään, mistä tämä oikein johtuu.

En tiedä, osuivatko rouvan aavistukset oikeaan, kun ei niitä minulle kertonut, mutta joka tapauksessa Lauren huomasi saavansa kohta yhden riiviön lisää.

Lauren oli käynyt vaihtamassa vaatteet mukavampiin, ja Jokkekin oli innoissaan uudesta lapsesta. Hän toivoi kuitenkin salaa mielessään, että se olisi poika, jotta voisi opettaa miesten juttuja. Toki Milonkin kanssa puuhaa löytyi, mutta Jokke oli harmikseen huomannut, että poika viihtyi enemmän kirjojen parissa kuin puuhaili hänen kanssaan.

Riiviötä odottaessa on todellakin alttiimpana onnettomuuksille, varsinkin näin aamutuimaan. Lauren onnistui sytyttämään tulipalon tehdessään aamiaista.

Tulipalosta huolehtiessaan Lauren ei huomannut, että Milo oli jäänyt pois koulubussista. Monica oli lähtenyt ja vinkannut veljelleen, että tulisi myös, mutta poika oli katsonut parhaimmaksi vain hymyillä sisarelleen ja oli hipsinyt sisälle vanhempiensa huonetta tutkimaan. Mitään ihmeellistä ei löytynyt, joten nyrpeänä laihasta saalistusmenestyksestä hän talsi lannistuneena vanhempiensa huoneesta pois.

Monicakin oli tullut koulusta ja huokasi. "Kyllä veljelle käy vielä kalpaten, jos ei koulua käy. Ties vaikka sossutäti tulisi ja veisi!" Hän kuitenkin muisti todistuksensa ja vilkaisi sitä. "Ihan sydäntä vihlaisee, kun sain vain kasin todistukseen."

Monica pyysi äitiään auttamaan läksyissä, ja tunnollisena äitinä Lauren hiippaili ilomielin tytärtään auttamaan. "2+2 on..." Lauren avusti. Monica pähkäili ja laski sormillaan. "Viisi? Ei, siis kun neljä."

Myöhään illalla väsyneenä läksyissä auttamisesta Lauren raahautui sänkyyn, mutta ei nukkunut edes silmänräpäystäkään, kun jo piti nousta ylös ihmettelemään kun maha suureni entisestään. "Toivottavasti sinusta ei tule samanlaista riiviötä kuin Monicasta ja Milosta varsinkin", hän toivoi hiljaa mielessään.

Monica oli kertonut Milolle kaiken mahdollisen heidän koulustaan: Heidän opettajansa on mukava, luokkakaverit mukavia ja reiluja. Milo päätti jättää lintsaamisen sikseen, ja hypähti koulubussin kyytiin ja katsahti kulmat kurtussa naispuolista bussinkuljettajaa. Milo etsi hyvän paikan, istui siihen ja alkoi tutkailla koulureppunsa sisältöä.

Monica oli riemastunut todistuksestaan, jossa komeili iso ja punainen 9,5. Tytöllä tuli hirveä kiire viedä läksyt sisälle, ja lähteä katsomaan televisiota. Sieltä nimittäin tulisi joku erittäin jännä dekkariohjelma.

Milo oli jäänyt murehtimaan todistustaan. Todistuksessa oli iso 7. Sen siitä saa kun lintsaa koulusta.

Kun Jokke oli laittanut lapset nukkumaan, hän meni lukemaan lastenhoitokuvastoa, ja jätti Laurenin yksin makuuhuoneeseen nukkumaan. Jokke oli päättänyt yllättää Laurenin uusilla lastenhoitotarvikkeilla, kun ensimmäiset olivat menneet kaatopaikkatavaraksi lähinnä Monican taaperoiän kiukunpuuskien takia. Laurenin tuskat alkoivatkin heti parin minuutin unen jälkeen. Hän nousi ylös ja alkoi kirkua ja huutaa. "En voi uskoa tätä! Tämähän sattuu enemmän kuin viime kerralla!"

Parinkymmenen minuutin puuskuttamisen ja huutamisen jälkeen hänen käsivarsillaan lepäsi poika nimeltä Marcus. 'Isänsä iho ja hiukset, mutta minun silmäni', Lauren ajatteli kun katsoi pientä poikaansa.

Lauren laittoi Marcuksen nukkumaan ja lähti etsimään miestään. Lauren löysi Joken vessasta ammetta korjaamasta ja kuiskasi: "Mm, Jokke." Jokke katsahti taakseen ja sanoi: "No, kerrohan kultaseni." Lauren näpräsi sormiaan hermostuneesti. "Tuota, me saimme pojan." Jokke pomppasi pystyyn ja huudahti: "Minä toivoin poikaa, ja minä sain sen!" Lauren tyrskähti ja Jokke kysäisi: "Mille naurat, kultasein?" Lauren nauroi jo mahaansa pidellen ja sai sanotuksi naurunsa lomasta: "Tuo sinun käytöksesi on huvittavaa.

Jokke oli innoissaan kuullessaan, että oli saanut pojan, ja juoksi pihalle kailottamaan sen koko maailmalle. Monica oli herännyt ja tipsutti pihalle isänsä viereen ja nykäisi tätä hihansuusta: "Isi, pelataanko shakkia, kun äiti osti sen?" Jokke oli nolostunut, kun ei ollut huomannut shakkipöytää, ja lupautui pelaamaan Monicaa vastaan. "Mä voitan sut", tyttö kuiskasi.

Seuraavana päivänä Monica saikin tuulettaa entistä rajummin, kun huomasi saaneensa todistukseen ison punaisen kympin. Hän hyppi ja loikki ympäri pihaa ja taloa, kunnes Jokke oli hermoromahduksen partaalla. Jokke lupasi hermostuksissaan tehdä Monicalle ihan mitä aamupalaa vain, mitä tämä halusi, ja Monica halusi...

...muroja! Siis olisit saanut valita kaikkea mahdollita maan ja taivaan välillä aamupalaksi mutta valitsit muroja? No, jokaisella on oma makunsa. Jokke oli herättänyt lapset jo viiden aikaan aamulla syömään, ja mikäs siinä, kun Monica piti keskustelua yllä juttelemalla sumopainijoista. "Isi, tiesitkö, että Mi Khi Cai on maailmanmestari sumopainissa? Se voittaisi sinut alta aikayksikön!" Jokke oli tukehtua muroihinsa, ja hymähti tyttärensä puheille.

Laurenkin oli aamuvirkku. Hän oli käynyt kaupassa ja ostanut ison syntymäpäiväkakun Marcukselle. Erittäin juhlallista porukkaa, kun Jokke on päivävaatteissa, kaksoset pyjamissa ja äiti työasussa. Kuitenkin Marcuksen kasvu sujui ongelmitta.

Lauren oli tutustuttanut pojan hiuslisäkkeisiin ja hiusväriin heti kolmantena ikävuonnaan, mutta söpö pojasta tuli.

Lauren oli päättänyt opettaa pojan puhumaan heti taaperoiän ensimetreillä. Hän oli aivan sanoinkuvaamattoman hämmästynyt, kun Marcus esitteli sanavarastoaan heti opetuksen alkuvaiheissa. Tuosta pojasta tulee vielä jotakin suurta, varmaan poliitikko tai jotain sinnepäin.

Marcus oppikin puhumaan aika rivakasti, ja Laurenin sosiaaliset taidot ja pitkä pinna olivat koetuksella yrittäessään opettaa poikaansa kävelemään. Marcus vain istui sinnikkäästi paikallaan ja keksi omat sormensa, eikä lotkauttanut korvaansakaan äidin maanitteluille ja lahjomisyrityksille.

Jokke oli vasta nyt huomannut ison kympin tyttärensä todistuksessa, joka oli komeillut ruokapöydässä jo päivän. Hankkisit silmälasit...

Lauren oli ostanut taas syntymäpäiväkakun - tai oikeastaan kaksin kappalein. Monica toivoi ensimmäisenä. "Haluan paljon poikaystäviä isona - ja tietysti paljon rahaa ja kartanon", hän toivoi.

Sitten oli Milon vuoro toivoa ja hän mietti miettimistään, kunnes lopulta huudahti: "Minä haluan urheiluauton!" Tämä aiheutti naurunpyrskähdyksen juhlavieraissa - eli vanhemmissa ja Marcuksessa, joka nauroi vain muiden mukana, vaikkei ymmärtänytkään vitsiä.

Tässä stailauksen saanut Milo. Hän sai elämäntavoitteekseen Suosion ja nyt sitten luonne: 4-9-8-3-3. Tämä on kyllä kummallista, mutta elämäntoivetta nuorukainen ei saanut. Lisäyksenä, että komistus nuoresta herrasta tuli. Jos tuo elämäntoive joskus tulla tupsahtaisi, olisi kyllä perijäkamppailussa mukana.

Ja tässä kaunistunut Monica. Kaunokainen näyttää tutustuneen saksiin ja roskakoriin, kun oli heittänyt sen ihanan pannan pois, ja hiuksetkin ovat lyhentyneet. Posket eivät oikeasti ole noin leveät, mutta neito kun sattui hymyilemään leveästi. Hän sai muuten kunnon pusuhuulet. Luonne on melkein sama kuin veljellään: 4-7-8-6-3. Tavoitteeksi siunautui Romantiikka ja elämäntoive on olla urheilu-uran huipulla Elävänä legendana.

Isin opetuksessa Marcus suostui kävelemään. Marcus hymyili söpösti koko opetuksen ajan. Isin poika?

Lauren oli kyllästynyt ainaiseen koeputkitutkintoihin, ja kaipasi toimintaa. Hän löysikin hyväpalkkaisen työn passipoliisina. Mistäköhän lähtien passipoliisit ovat jahdanneet roistoja? Odottele vain ylennystä, Lauren, sitten pääset niitä roistoja jahtaamaan. Nyt takaisin perheen elämään. Lauren jätti miehensä opettamaan Marcusta ja lähti itse töihin. Hyvä näin, sillä nyt ei tarvitse palkata lastenhoitajaa.

Lauren oli töistä tullessaan lopen uupunut, mutta silti auttoi poikaansa syntymäpäivänä. Hyväsydäminen nainen. Lauren vain joutui puhaltamaan kynttilät Marcuksen puolesta, ja poikaa kiehtoivat äitinsä pusuhuulet aivan selvästi.

Söpöys tuli entistä paremmin esille kun poika kasvoi lapseksi. Näyttää hyvin paljon isoveljeltään, mutta silti sitä jotain on mitä isoveljessä ei...

Tarkkasilmäisimmät ovatkin huomanneet talon vaihtuvan ennen kuin Marcus kasvoi. Tällainen luomus sitten saatiin aikaiseksi, ja kattavampi taloesittely tulee sitten seuraavassa osassa.

Kolmas osa on sitten tässä, hieman lyhyehkö, kun peli-into loppui lyhyeen muutamien bugien takia. Älkää kuitenkaan huolehtiko, Legacy jatkuu bugeista huolimatta. Nyt sitten se kuuluisa kysymys: Kuka kolmesta lapsista perijäksi - Monica, Milo vai Marcus?

Tässä teille uusi osa, olkaa hyvä! Julkaisen tänään, kiitos hyvän suomalaismenestyksen urheilussa; 2 hopeasijaa ja 1 pronssisija.

Laurenia harmitti Joken lähtö, joten hän siirsi turhautumisensa pastaan ja alkoi hakata spagettia veitsellä. "Ai", Lauren kiljahti ja työnsi nopeasti sormen suuhunsa, "mihhi minun pitikin ohua veithellä hormeeni?"

Mm... aivan tulee vesi kielelle. Voi sinua onnekasta, Lauren. Neitokainen nimittäin rakasti kaikkea mihin kuului ketsuppia, spagettia ja lihaa, ja Lauren hymyilikin ruokaa syödessään.

Neidin syöminen kuitenkin keskeytyi, kun kimppakyyti tuli ja hän joutui harmillisesti jättämään niin makoisan aterian ulos kirpeään aamuilmaan. Mutta nyt siirtykäämme kimppakyydin kaameuksiin: Lauren oli huomannut kädenjälkiä likaisessa tuulilasissa, sekä ruosteisen maalipinnan. Tätä hän ei sanonut unelmien kimppakyydikseen.

Mutta kyllä työpäiväkin voi väsyttää, ja tässä siitä todiste silmiesi edessä.

Jouduin kuitenkin herättämään Laurenin, jotta hän voisi siirtyä pehmeämmälle alustalle nukkumaan. "Äiti, sanoinhan ettei minua saa herät -" Hänen silmänsä laajenivat kun näki minne oli nukahtanut. "Ääh, nyt työasuni on ihan likainen, ja pesettäminen maksaa maltaita", hän raivosi.

Rentouttavien unien jälkeinen aika alkoi erittäin mukavasti herkullisen pasta-annoksen roskikseen viemisellä.

Lauren oli juuri pamauttanut roskiksen kannen kiinni, kun tuli pimeä. Pimeän mukana tuli myös idea, joka sai neitokaisen soittamaan Jokelle. "Kuules, kultaseni, haluaisitko kanssani treffeille?" Joken vastaus tuli ilmi heti: "Tottahan toki, missä tavataan?" Lauren joutui miettimään asiaa ja vastasi: "Täällä minun luonani."

Pianhan Lauren kuulikin jo Joken askeleet pihan toiselta puolen. Tarkat korvat neidillä. Oli kuitenkin ymmärtänyt käydä suihkun kautta ja vaihtaa yövaatteet sellaiseen mukavampaan treffiasuun.

Oiikein iso halaus tervetulotoivotukseksi Laurenin omalla tyylillä.

"Oi rakkahin Jokke, kuule sanani tää..." Serenadiahan se Lauren siinä lurittelee tarkoin valituin sanoin. Oletkos sinä harjoitellut töissä ollessasi, kun et täällä ole viitsinyt vaivautua laulamaan? En oikein usko, että esimiehesi pitää laulelemisestasi.

Lauren otti ensimmäisen edistysaskeleen suhteessaan ja pyysi Joken luokseen asumaan. Onneksi mies suostui siihen, sillä herra toi perheen tilille 19 445 simeleonia. Eiköhän tuolla oikein mukava asunto saada.

Jokke vielä tahtoi aivan välttämättä juhlistaa heidän yhteenmuuttoaan pienellä muhinoinninpoikasella, mutta kysyitkö olisiko Lauren halukas siihen hommaan? No, eipä huolta, selvästi halusi neitokainenkin siihen hommaan.

Jokke halusi muuttaa tyylinsä enemmän miehiseksi, ja mietiskeli peilin edessä kaikkia eri vaihtoehtoja.

Ja tässä työni, kröhöm.. siis Joken työn tulos. Oijoi, mikä komistus hänestä kuoriutuiksaan.

Lauren oli löytänin innostuksensa maalaukseen uudestaan, mutta ei nähnyt Joken muodonmuutosta, sillä hän keksi maalitelineen juuri samaan aikaan kuin Jokke peilin.

Lauren ja Jokke olivat rakentaneet yhdessä tällaisen mukavanoloisen pienen talosen, tai siis Lauren suorittanut ostokset ja Jokke rakentanut.

Tässä yhdistetty keittiö-olohuone, valitettavasti vain keittiön puolelta on kuva. Tila ei ole saanut tapetteja eikä lattioita, syynä tähän oli rahan puute. Tila on keskitetty kokonaan maanläheisiin väreihin, mutta jääkaappi on saanut hopeisen pinnan huoneen piristysruiskeeksi.

Tässä taasen makuuhuone, johon kuuluu vielä peilikin, mitä ei nyt kuvassa näy. Huoneessa käytetty erilaisia puunvärejä, sekä sängynpeite vihreä, joka sopii puun kanssa yhteen.

Kylpyhuone, käytetty vaaleita ja valkoisia sävyjä, sopivat asuntokokonaisuuteen oikein erinomaisesti.

Ja talon pohjapiirros, ruudukoista anteeksi, sillä en saanut näin käännettyä ilman osto/rakennustilaa.

Mutta nyt palatkaamme perheen ihmeellisiin saloihin. Jokke ja Lauren päättivät vihkiä makuuhuoneen käyttöön harrastamalla hieman sänkypuuhia.

Jokesta vielä sen verran, kun nyt muistan, että luonne on 4-7-8-3-3, ja tavoite on mammona ja elämäntoive on olla rikollisnero.

Laurenille ei sitten tullut mieleen, että sänkypuuhailukin väsyttää ja päätti sitten nukahtaa lautaselleen. Onneksi lautanen oli edes tyhjä.

Neitokainen oli myös viisaana ymmärtänyt käydä nukkumaan, mutta heräsi kuitenkin piakkoin suurempaan wc-hätään.

Laurenin vessaseikkailun päätyttyä ja neitokaisen mentyä takaisin petiin Jokke hiippaili vaivihkaa kirjahyllylle ja etsiskeli erästä tiettyä mekaniikkakirjaa, jonka oletti olevan alimmalla hyllyllä.

No, löytyihän se tietty kirja, jonka nimeksikin paljastui Elektroniikkalaitteiden salaisuudet, ja Jokke tietenkin ahmi sisältöä innoissaan ja pulputti itsekseen erilaisia tietokoneiden osia. Ei kai vain herralla ole tietokoneenosto mielessä?

Aamulla tehdessään räiskäletaikinaa Lauren kohtasi iloisen yllätyksen: hänen vatsansa pompahti ja hän haukkoi henkeään - tosin iloisella mielellä.

Aamupala paloi pohjaan, eikä sellaisissa tunnelmissa voi ketään kosia, joten Lauren pyöräyttikin salaatin päiväruuaksi ja päätti kesken ruokailun esittää kihlauspyyntönsä Jokelle. Jokke, joka oli jo silminnähden rakastunut Laureniin hyväksyi kosinnan hymyhuulin.

Illalla Lauren havahtui mietteistään kun puhelin soi, ja langan toisessa päässä oli Joken eräs ystävä. "Tuota, ehm... Jokke ei nyt ole kotona, kuulemiin!" Rouva laski kuulokkeen alas. Hän oli vastannut kieltävästi, sillä aikoi viettää illan kihlattunsa kanssa - eikä hän kaivannut häiriötekijöitä, kuten Joken ystäviä.

Aamulla Jokke lähti töihin ylennyksenmetsästykseen. Hän aikoi tehdä kaiken, aivan kaiken mitä pomo vain pyytäisi, ja jätti tulevan vaimonsa kotiin oman onnensa nojaan nukkumaan.

Jokke oli saanut ylennyksen tullessaan töistä, ja oli siitä iloinen, ja vaahtokylpyseikkailusta tullessaan hän katseli olohuoneen seiniä ja laskeskeli, että oli säästänyt tarpeeksi saadakseen olohuone/keittiöönkin jotakin väriä.

Jokke päätyi myötäilemään Laurenin asettamaa puulinjaa, ja hankki puulattian ja puupaneeliset seinät.

Päivällinenkin suoriutui varsin iloisissa tunnelmissa. Lauren ei osannut kuin ihailla Joken valitsemia seinää ja lattiaa. "Kulta, sinusta voisi tulla sisustussuunnittelija", Lauren ehdotti, ja Jokke mutusteli salaattiaan. "No, enpä nyt tiedä. Minusta konttorityö on aika mukavaa, kun ei tarvitse juosta paikasta toiseen, niin kuin freelancekuvaaja-aikoinani."

Jokke halusi kasvattaa älyään, jos niitä aivoja vaikka tulisi tarvitsemaan myöhemmissä vaiheissa töissä, ja nappasi lehden lattialta ja etsi ristikon. "Hmm... "haukkuja", viisi kirjainta ja ensimmäinen kirjain 'k'. Hmm... mikäköhän se voisi olla?" Lauren kuunteli hymyhuulin miehensä höpinöitä ja lausahti: "Olisiko koira?" Jokke katsoi ristikkoa hetken. "Ääh, nyt veit minulta ilon koko touhusta."

Lauren oli hoksannut mekaniikasta kertovan kirjan ja syventyi siihen, kun ei ollut muutakaan tekemistä. "X liitetään Y:hyn ja sitten ne liitetään Z:aan - eihän tästä ymm -, hetkonen..."

Iltasella Lauren huomasi mahansa pompahtavan toistamiseen, ja iloitsi siitäkin.

Siinä on söpö pari. Huomaa, että he kuuluvat toisilleen, mutta Lauren vaikuttaa hieman itserakkaalta, ja muisteli lapsena sanomaansa keskustelua: "Ai että miksi mennään naimisiin? Siksi että rakastaa jotakuta enemmän kuin itseään, mutta minusta tuntuu ettei se tule olemaan helppoa."

Heränneellä on usein nälkä, eikä Laurenin tapaus ole poikkeus.

Syötyään Laurenille tuli kumma tunne, että hänen pitäisi käydä vaahtokylvyssä, ja kylvyn jälkeen hän kävi lukaisemassa kirjaa, mutta se jäikin kesken sillä vatsaa alkoi polttaa kamalasti, ja hän arvasi, että oli perheenlisäyksen aika. "Miksei kukaan kertonut että tämä ei tunnu mukavalta! Jokke! Ääh, ei miestä missään silloin kun häntä tarvittaisiin!"

Ja siinä hänen käsivarsillaan lepäsi poikavauva jolla on isänsä iho, mutta äitinsä silmät. Oikein ihana yhdistelmä - ja toimiva! Veikkaan että pojasta kasvaa söötti.

Mitä ihmettä? Kaksosetko? Ja ilman juustokakkua!? Vaikuttaisiko tähän se, että neidillä on juustokakku "repussa", mikä tulee Yöelämän mukana.

Ja siinä hänen käsivarsillaan makaa söötti tyttövauva, tällä kertaa äitinsä iholla ja silmillä varustettuna, mutta omistaa isänsä hiukset, kuten kaksoisveljensäkin. Odotan tästäkin lapsesta sööttiä. Lastenkin nimet pitäisi varmaan kertoa. Tytön nimeksi tuli Monica, ja pojan nimeksi Milo.

Hyppäsipä tarina eteenpäin! Seuraavana päivänä töistä tullessaan Lauren huomasi ruusupuskan villiintyneen ja päätti korjata asian puutarhasaksilla ja hienoisella viherpeukalon innostuksella.

Pian hän kuuli lapsen itkua sisältä ja juoksi katsomaan kummalla pienokaisella oli hätä. Taas tarkkakorvaisuus palkitaan, ja itkijäksi osoittautuikin Monica, ja Lauren vaihtoi vaipat harjaantunein ottein, ja vei tytön takaisin kehtoon nukkumaan.

Lauren oli niin lopen kyllästynyt aikaiseen heräämiseen, jota ennen täytyi tietenkin tehdä aamupalaa ja hoitaa kaksosia, joten hän päätti vaihtaa alaa, ja mieluiten myöhempiin herätyksiin jotta voisi hoitaa kaksosia aamulla enemmän.

Rouva päätti kuitenkin korvata asian mitä pikimmiten ja aloitti Milon hellimisellä. Tunnelmaa taisi kuitenkin latistaa se, että vauveli puklasi äitinsä päälle.

Siitä hän siirtyi Monican ruokkimiseen, johon kuului tietysti tuttipullo täynnä herkullista pakastettua maitoa.

Lauren oli kuitenkin päättänyt kutsua lastenvahdin miehensä ollessa töissä ja arvioi, olisiko naisesta mihinkään ennen kuin palkkaisi vakituisen lastenvahdin kaksosilleen. Ainakin nainen poistaa roskat tunnollisesti, lastenhoidosta ei ole toistaiseksi välittänyt.

Joken tultua töistä hän päätti lähettää lastenvahdin kotiin ja vetosi siihen, ettei nainen 'hoitanut kaksosia kunnolla'. Nainen kätteli miestä kuitenkin hymysuin ja lähti mukisematta.

Voi kuinka aika rientää. Pian olikin jo kaksosten syntymäpäivien aika, ja vanhemmat puhalsivat kynttilät lapsostensa puolesta.

Tässä Milo, isin ylpeydenaihe, pienen ehostuksen jälkeen.

Tässä Monica, äidin silmäterä. Hänkin koki pienoisen muodonmuutoksen.

Lauren päätti laittaa hösseliksi ja opettaa kaksoset puhumaan. Ensinnä hän aloitti Milosta, sillä Jokke oli vuorostaan ihastellut Monicaa.

Milon jälkeen oli Monican vuoro. "Äiti, sano äiti." Monica katseli äitiään silmät ymmyrkäisinä ja pudisti päätään. Monen maanittelun jälkeen pikkuprinsessa kuitenkin suostui sanomaan "äiti".

Mutta Monicapa ei pitänytkään syöttötuolistaan, niin kaamea vankila kun oli pienelle tytölle.

Väsyttyään Monican huutamiseen Lauren nosti tyttärensä pois tuolista, laski maahan ja sanoi: "Äidin on lähdettävä nyt töihin, ja mukava lastenhoitajatäti on nyt hoitamassa sinua ja veljeäsi, ja isi tulee töistä myöhemmin."

Jokke oli töistä tullessaan erittäin hyvällä tuulella, oli näet saanut ylennyksen ja oli askelta lähempänä tavoitteitaan liiketalouden huipulla.

Isä oli antanut pojalleen puuroa, josta poika näyttikin pitävän erittäin paljon. Mussutti puuron kokonaan ja halusi vielä lisää! Kyllä on poika tullut isäänsä, Jokke ajatteli onnellisena.

Laitettuaan Milon nukkumaan Jokke päätti yllättää vaimonsa varhaisella aamupalalla. Mutta niinhän siinä kävi, että mies onnistui kuin onnistuikin sytyttämään tulipalon.

Kuten muillakin, kaksosiltakin löytyy mielipiteitä. Sen osoitti Monica, joka parkui kun äiti ei heti tullut nostamaan häntä vankilastaan.

Lauren jätti miehensä hoitamaan kaksosia ja lähti itse töihin. Autokaan ei ollut parhaimmillaan sillä se oli yhtä ruostunut kuin edellinenkin.

Töissäkin voi mennä huonosti, ja Lauren sai alennuksen. Hän kuitenkin tuli takaisin iloiselle mielelle, kun vain ajatteli kaksosiaan.

Oli Jokkekin tehnyt isän työn, hän oli nimittäin opettanut Milon kävelemään. Poika oli tosin ensin hangoitellut vastaan ja istunut itsepäisesti huulet mutrussa paikoillaan, mutta lopulta suostui kävelemään.

"Heti töistä tultuani joudun siivoamaan. Eikö se Jokke osaa siivota, vai miksi minulle jäävät kaikki siivoushommat?" Voinen kuitenkin kertoa, että Monica oli osoittanut taiteellisuuttaan levittämällä vessanpöntöstä kaikki vedet lattialle.

Lauren oli niin lopen kyllästynyt tyttömäiseen tyyliinsä, joten hän kävi vaatekaapilla ja ystävystyi myös saksien kanssa, ja tässäpä on tulos. Tyylikäs leidi, täytyy sanoa.

Hieman lähempi kuva. Näyttää kyllä enemmän äidilliseltä tämä uusi tyyli.

Samana iltana olisi kaksosten syntymäpäivät, ja Lauren tarttui tuumasta toimeen ja opetti Monican kävelemään. Monica olikin enemmän oppimishaluinen kuin veljensä.

Ja niinhän se Monica kasvoikin, hieman ennempää kuin veljensä. Veli katsos istuu tuossa maassa.

Kasvoihan se Milokin. Minä kun jo ehdin huolestua.

Tässä Milon uusi tyyli. Hänestä kuoriutui söpötin.

Samoin Monicastakin.

Ja sisaruksellinen halaus. Erittäin söpöä.

Ja toinen osa on sitten tässä. Kommenttia kaikesta mahdollisesta. Edit:// Kumpi kaksosista ansaitsisi perijämahdollisuuden? Kyselen jo näin etukäteen, vaikka he vielä kasvavat, ja saattavat saada sisaruksiakin, ja seuraavassa osassa on varmaankin jo sisaruksia enemmänkin :D Kiitos kommentoinnista.