Taas uutta osaa pukkaa tämmöisen tauon jälkeen. Osa on edelleenkin lyhyt, sillä en ole jaksanut avata Fischereitä pitkään aikaan, vaan olen väkerrellyt taloja, joten anteeksi tästä odotuksesta.

Milo tunsi itsensä tärkeäksi saadessaan vaihtaa Nicon vaippoja - eipä ollut nyt Valpuri auttamassa, vaan piti tehdä itse, josta hän oli iloinen, koska hän ei halunnut, että Valpuri opettaisi Nicon tyttöjen tavoille.

Hän myös ruokki pojan itse - maito se pitää miehen tiellä, niin pienen kuin isonkin, Milo ajatteli.

Valpuri ei ollut ehtinyt kuin hädin tuskin nousta autosta, kun jo Noora juoksee äitiään vastaan. "Äiti, arvaa mitä? Isi vaihtoi tänään Nicon vaipat ja syötti sitä!" Valpuri katsoi tytärtään epäuskoisena. "En nyt oikein tiedä, mitä minä Miloa tunnen, niin hän ei -" "Mutta se on totta, Niina näki!" Tyttö huudahti silmät ymmyrkäisinä.

Tässä kuvassa on Niinan uusi huone, joka perustettiin Valpurin ja Milon huoneen tilalle - toki Niina sai itse päättää huoneestaan. He muuttivat huonetta sen verran, että sen taakse tehtiin toinen kylpyhuone, sillä he olivat huomanneet kaksosten kärhämät kylpyvuoroista. Valpuri ja Milo taasen muuttivat Laurenin ja Joken vanhaan huoneeseen, ja Valpuri uudisti sen omalla näkemyksellään.

Illalla oli vielä Nicon syntymäpäivät, kasvamisesta en ehtinyt ottaa kuvaa. Laurenin mielestä kakku on kai pahasta pienelle tytölle, ja hän kummitteli sydämensä kyllyydestä Nooralle. "Äiti, mikä toi on?" tyttö parkaisi. "Kuules, nuori neiti, etkö isoäitiäsi tunnista?" Lauren sanoi käkätyksensä lomasta, "mutta muistathan, että kakku on pahasta nuorelle neidille." Aave irvisti vielä kerran tytölle ja häipyi sitten näkyvistä. Nooraa jäi mietityttämään, mitäköhän tuo mummi-aave ajoi oikein takaa asiallaan.

Tässä vielä pieni Nico, söpöhän tuosta pojasta tuli. Perijäkamppailusta tulee taas vaikeaa! Nicon luonne: 4-9-9-3-1.

Valpuri oli vielä päättänyt uudistaa hehkeätä olomuotoaan, ja muutti hiustyylinsä hieman äitimäisemmäksi, sillä hän oli lukenut artikkelin, jossa kerrottiin, että jos äidillä on pitkät hiukset, omat lapset pitävät häntä enemmän isosiskonaan kuin äitinään. Valpuri päätti että tässä perheessä ei niin käy, ja tässä lopputulos.

Oli myös paikallaan opettaa Nicolle taaperotaipaleen alkeet, joista Noora ja Niina yhteenääneen ystävällisesti muistuttivat, ja reippaana äitinä Valpuri tarttui toimeen. "Sanohan äiti, Nico, äiti." Nico katseli ihmeissään äitiään ja sanoi kovaan ääneen: "Äiti!" "Noin sitä pitää, ystäväiseni", Valpuri sanoi onnellisena siitä, että tätä lasta onkin helpompi opettaa kuin kaksosia ikinä.

Kaksosten oli aika kasvaa, ja Nooran aloitti tämän kierteen. Hän puhalsi kynttilät ja toivoi tulevansa kauniiksi ja voittavansa Miss Universum kisat - ja tulevansa hyväpalkkaiseksi malliksi.

Niinakin toivoi, mutta hänen toiveensa olivat hieman maanläheisemmät - hän halusi isona puutarhuriksi, ja tahtoi itselleen isoa taloa missä olisi iso puutarha.

Noora on siis kasvanut teiniksi, ja tuo punainen paita sopii neidille hyvin, mutta vaihtoon sekin menee. Neidistä nyt näin yleisesti vielä - elämäntavoitteeksi hänelle siunaantui Suosio, ja sen myötä elämäntoiveeksi tietenkin Opetus-uran huippu.

Niinakin kasvoi teiniksi oikein hyvällä tahdikkuudella, ja hänestäkin kerron näitä oleellisimpia - elämäntavoitteeksi hän sai Tiedon, ja elämäntoive Omista 5 huippuluokan yritystä. Sama elämäntoive kuin isoäidillään Laurenilla, onkohan Lauren toivonut että Niinasta tulisi oiva liikenainen?

Noora oli aloittanut kunnon isonsiskon työt, ja päätti ensitöikseen leikittää hieman Nicoa, kun tällä näytti olevan tylsä vaihe päällä, kun ei soittelukaan maittanut taaperoiselle. Noora heitteli pikkuveljeään ilmaan, ja juuri puhumaan oppinut pienokainen huutelikin eri asioita kuten "Jippii!", "Lisää, lisää!" ja "Korkeammalle!".

Niinalle oli tullut kakun syönnistä ylimääräisiä kiloja, ja hän oli laatinut itselleen tarkan kunto-ohjelman, johon kuului mm. kuuma kylpy, joka kuulemma polttaa kaloreita, niin hän oli äitinsä työkaverilta lapsena kuullut. Hänen kuntonsa hujahti korkeaksi, ja neiti sai oikeat lihakset, joilla pääsi mahtailemaan sisarelleen.

Miloa oli mietittynänyt pitkään, oliko Valpuri opettanut pojalleen tyttömäisiä sanoja, ja Milo aikoi karistaa ne pois opettamalla tämän kävelemään ja puhumalla samalla miehisiä asioita pojalleen. "Tiesitkös, että isona tykkäät sitten tytöistä, ja saatat mennä naimisiinkin." Nico katsahti isäänsä kuin tärähtänyttä ja sanoi: "Minä en tykkää tytöistä isona."

Taas oli Nicon syntymäpäivien aika, ja vieraat olivat kovin innoissaan - tai siis, ainakin Niina oli innoissaan, kun pääsisi opettamaan matematiikkaa pikkuveljelleen. Nooraa tämä ei pahemmin kiinnostanut - hänhän saattaisi joutua luovuttamaan ihanan huoneensa pikkuveljelleen! Esittelyssä samalla Nooran vaihtunut asu ja hiustyyli, meikkiäkin neitokainen on sipaissut.

Nico oli ilmoittanut äidilleen aika yksikantaan, että "äiti sitten puhaltaa ne kynttilät", ja Valpurilla kun oli tarve miellyttää poikaansa, tekikin näin. Nico huudahti: "Äiti, liekki menee pois", ja nauroi kovaan ääneen.

Hänestä tulikin sitten entistä söpömpi lapsena.

Tässä vielä pojan hiustyylin muutos, kun Niina oli tarttunut saksiin ja muotovaahtoon. Nico oli ensin huudahtanut kauhusta, mutta tarkasteltuaan lähempää tuli kommentti: "Nää on muuten aika makeet."

Valpuri oli huomannut salkopapujensa ja kurkkujensa kuivuneen, ja riensi juttelemaan näille. "Odottakaahan huomista, kun aurinko tulee esiin pilvien takaa - se vasta onkin näky!" Pisteenä iin päälle hän vielä ihmetteli, kun kasvit eivät vastanneet hänelle.

Ensimmäisenä koulupäivänä muotitietoinen Noora oli pukenut pikkuveljensä tyylikkääseen asuun, joka olikin paikallaan, sillä ilmat olivat alkaneet viilentyä, vaikka olikin vielä kesä. Tänä päivänä oli erityisen viileää, ja poika oli hytissyt pihalla odottaessaan autoa. Autoon päästessään hän oli kuin kala muiden joukossa.

Illalla kun Niina oli auttanut matematiikassa pikkuveljeään, hän veti isänsä pihalle ja alkoi selittämään: "Isä, tuota, kun tämä talo alkaa olla aika raihnainen -" "Eihän tämä vasta ole kuin 16 vuotta vanha", Milo laittoi väliin. "Vanha se silti on", Niina intti, "ja minusta olisi mukavaa, jos me voisimme hieman uudistaa tätä, oikeastaan purkaa tämän vanhan pois ja rakentaa uuden tilalle." Milo mietiskeli hetken ja sanoi: "Ei, ei käy, sillä syksy on tulossa, emmekä me voi muuttaa tätä ennen kuin vasta ensi kesällä, jos silloinkaan."

Olikin ollut paikallaan anella isältä talonvaihtoa, sillä samana päivänä olivat vielä isän syntymäpäivät, ja vanhat miehet ovat tunnetusti hyvin äkäisiä, kun nuoriso tulee huomauttelemaan tai ehdottelemaan joistain muutoksista, joita haluaisivat tai pitäisi muuttaa. Milo toivoikin itselleen 4 lastenlasta ja urheiluauton.

Vielä kynttilöiden puhallus ja - "Voi ei! Steariini tihkui paidalleni!" Milo huudahti, ja Valpuri kiirehti rauhoittelemaan häntä: "Ei se haittaa, vaihdathan muutenkin vaatteesi, ja vien nuo pesuun ja vien varastoon Nicoa varten."

Milo vanhentui varsin arvokkaasti, vaikkeivat harmaat kulmakarvat ja ruskeat hiukset sovikaan kovin hyvin yhteen. "Nyt olen sitten vanha ja raihnainen, ja minulle tuodaan aamiainen sänkyyn", hän hihkaisi innoissaan kuin lapsi.

Asu ja kampaus piti kuitenkin vielä saattaa yhtä arvokkaaksi kuin herran olemus, ja hän löysikin kaapista itselleen samettiset housut ja valkoisen kauluspaidan - hyvin eleganttia, tosiaan. Silmälasitkin löytyivät kaapin pohjalta, kun hän huomasi näkönsä huonontuneen ratkaisevasti.

Lauantainan tulikin sitten ulosottomies käymään. "Kjäh, kjäh, taas uusi pahaa aavistamaton perhe näkyvissä, vien heiltä ilon ja tavarat!" Mies harppoikin pitkin askelin kohti taloa.

Ensimmäisenä kyytiä sai perheen antiikkipesuallas, josta ulosottomies piti kovasti. Hän päätti vielä pistäytyä alakerrassa hakemassa yhden sievän kukkamaljakon tulppaaneineen, ja lähti perheen helpotukseksi pois.

Milo ei pitänyt ulosottomiehistä - hän oli joutunut työskentelemään yhden vuoden todella itsekkäälle ulosottomiehelle, joka ei ollut osannut muuta kuin haukkua häntä.

Valpuri ei pitänyt ulosottomiehistä, muttei kyllä vihannutkaan heitä, vaan enemmän häntä vihlaisi arvokkaiden esineiden menetys. Hän höpötteli itsekseen tyhmistä ulosottomiehistä joita hän vielä joku päivä löisi kaulimella päähän.

Niina muisti erään hyvän psykiatrin numeron ja kutsui hänet käymään, ja Valpuri naurahti nähdessään tutun tohtorin. "Päiviä taas, te valkotakkinen herra, ollaanko me lähdössä pyöreään huoneeseen?" Herra naurahti ja sanoi: "Emme, vaan ajattelin parantaa sinut ihan kotikonstein. Voisitko aluksi kertoa, mistä on kysymys?" Valpuri kertoi ja tohtori kuunteli, ja lopulta tohtori määräsi hänelle hermolääkkeitä otettavaksi kahden päivän ajan kolmesti päivässä.

Illalla oli Valpurinkin aika vanhentua arvokkaasti, ja hän toivoi itselleen suunnattomia rikkauksia ja arvovaltaa, kaikkea mitä sim vain voi toivoa.

Kynttilät joutuivat taipumaan Valpurin edessä, kun hän esitteli niille suunnattomia puhallusvoimiaan, ja sai kaikki kynttilät puhallettua yhdellä kertaa.

Arvokasta aikaa tuo vanhuus on, mutta tuo asu ei oikein pue sinua, Valpuri.

Valpuri vaihtoikin Nooran ja Niinan neuvosta tiukan tyylinsä mummomaiseen rentoon tyyliin, ja malttoi jopa pestä hiusvärjäyksensä pois ja antaa katseen levätä harmaissa hiuksissaan. Silmälasit löytyivät hänenkin nenälleen, ja hän kärsii kehittymättömästä silmäsairaudesta.

Kaksoset olivat hajottaneet vaihteeksi kylpyammeen jokapäiväisillä kylpemisretkillään, ja kovasti puhisten ja muutamilla harkituilla kirosanoilla hän selvisi korjausurakasta.

Noora halusi viedä äidilleen myöhästyneen syntymäpäivälahjan, ja hänen mielestään tulikärpäset purkissa voisi näyttää hyvältä ruokapöydässä.

Seuraava päivä olikin sunnuntai, ja Noora päätti käyttää tuon aurinkoisen aamupäivän hyväksi sadonkorjuussa. Hänestä olikin oikein hauskaa kykkiä mullassa ja katsella kuinka hänen yöhousunsa muuttuivat pehmeän rusehtaviksi polvien kohdalta.

Jopa Niina oli päättänyt ahkeroida, hän, joka ei tavallisesti liannut edes kynsiään ruuanlaitossa, päätti lannoittaa multaa kompostijätteellä. "Tämä on sitten viimeinen kerta kun suostun tähän", hän puhisi vihaisena.

Näihin tunnelmiin jäämme tällä kertaa, ja perijäkamppailu on alkanut, ja pyytäisin teiltä pienimuotoista avustusta hommaan. Omat suosikkini ovat Noora ja Nico, kunhan Nico kasvaa teiniksi, elämäntoive ratkaisee lopulta. Kommenttia saa antaa, jos tahtoo.